Viime sunnuntaina oli vuorossa TOKOn Helsingin seudun piirinmestaruuskisat Tuomarinkartanossa. Rena oli ilmoitettu mukaan ATD:n kakkosjoukkueeseen.  Aamu oli sateinen, mutta onneksi kisat vietiin läpi melko kuivassa säässä.

Minulla ei ollut kovin hyvät ennakkofiilikset edeltävien treenien johdosta ja paikan päällä tilanne alkoi näyttää suorastaan katastrofaaliselta. Rena oli kuin unessa. Sen virettä ei tuntunut saavan nousemaan millään, nakkejakin se syljeskeli pois . Ensimmäinen epäilys olisi ollut, että se on sairas, ellei se olisi jo aiemmin ollut samanlainen lahna mutta kuitenkin herännyt henkiin metsässä, missä kyllä kelpasi viilettää idioottina. Olimme paikalla ajoissa, vaikka Rena olikin luokassaan toiseksi viimeinen. Ehdin käydä useampaan kertaan syrjemmällä yrittämässä tehdä jotain sen kanssa. Epäilemättä se kyllä pysyisi paikallaan - jos vain saisin sen maahan ensin...

Viimein sain Renaan jotain henkeä vinkuhiirellä, mutta kovin toiveikas en ollut. Yritin pääasiassa keskittyä omien hermojen hallintaan: hengitysharjoituksia, olkapäät alas ja hymy naamalle vaikka väkisin ja silleen...

Paikallaolo meni kuitenkin kympin arvoisesti. Rena tippui aavistuksen lonkalle ja toinen etutassu taitettuna, mutta se pysyi hievahtamatta siinä asennossa, kunnes sanoin jälleen "istu". Sen jälkeen tulikin sitten melko pitkä odotus ennen omaa vuoroa, kun kaikki tekivät paikallaolot heti alkuun. Olipa aikaa katsella muiden ATD:läisten hienoja suorituksia.

Nakit eivät siis olleet mistään kotoisin. Hiiri onneksi sytytti, mutta sillä ei voinut palkata kehien läheisyydessä. Onneksi repusta löytyi omaksi evääksi otettua valkosipuliciabattaa, jonka rouva sentään rankkasi jonkin arvoiseksi... Edellisen koiran aikana sitten tein virittelyjä kehän läheisyydessä. Vire ei ollut sinne päinkään kohdallaan, mutta jotain (vähäistä) elämää sentään löytyi.

Seuraaminen alkoi surkeasti. Rena jätätti jo sillä muutaman metrin matkalla joka tehtiin normaalikäyntiä ennen juoksuosuutta eikä juoksu parantanut tilannetta lainkaan. Jouduin antamaan pariin kertaan lisäkäskyn ja täyskäännöksen jälkeen yritin askelrytmiä muuttamalla saada Renaan jotain henkeä. Yllättäen se viimeisellä suoralla sitten näytti, että osaa seuratakin, vaikka täyskäännös ei taaskaan ollut ihan skarppi. Olin kuitenkin niin helpottunut siitä, että seuraaminen oli ohi, että oli helppo kiittä Renaa ihan aidosti. Tuomari Tuija Sere heilautti kuutoslappua, eikä siinä paljon ollut mutisemista.

Maahanmeno oli ok, olisiko kuitenkin ollut hieman vino. Tuomari kyllä kertoi, miksi "vaan" ysi, mutta en millään muista, mistä piste meni.

Luoksetulossa olin treenannut vain suoraa luoksetuloa, että saan Renan taas etenemään. Oli ihan tietoinen riski, etten ollut muistuttanut lainkaan pysäytysmerkistä ja se kostautui nyt. Rena hiidasti hieman ensimmäisestä käsimerkistä, mutta ei pysähtynyt. Toisen antaminen viivästyi, kun jännitin pysähtyykö, ja hieman valui lisää, ennen kuin pysähtyi edes toisesta. Tästä kutonen, mikä kuitenkin enemmän kuin läpijuoksusta olisi saanut.

Seisominen oli hyvä, puolen pisteen sivuaskel tuli: 9,5. Oli aina vaan helpompaa kehua Renaa suorituksista.

Nouto vähän hirvitti etukäteen, mutta mikäs siinä muu auttoi, kuin suorittaa liike. Rena lähti liikkeelle käskystä, jolkotteli kapulalle, nosti huolimattomalla otteella, pyöräytti suussaan vielä pari ylimääräistä kertaa jolkotellessaan takaisin, luovutti hieman vinosta perusasennosta käskystä: 7,5. MUTTA SE TEKI NOUDON! Voi että voi ihminen olla iloinen pienestä .

Kauko-ohjausta olemme harjoitelleet ylipitkillä matkoilla, joten kisapituus tuntui naurettavan helpolta. Rena suoritti liikkeet siististi ja teknisesti oikein ja malttoi odottaa käskyjä se tolkuttoman pitkältä tuntuvan ajan, joka liikkurilta vei kääntää kylttiä. Itse pidän enemmän tarmokkaammista asennonvaihdoista, mutta tuomarista tämä oli täydellistä: 10.

Hyppykin oli aivan täydellinen lopun suora perusasento mukaanlukien: 10. Surkeasta seuraamisliikkeestä huolimatta tuomari tykkäsi ja antoi kokonaisvaikutukseksi ysin.

Itsellä oli päällimmäisenä muistissa ne kutoset, joten sain jännittää pitkään ennen kuin yhteispisteet tulivat listalle: 171 pistettä, ykköstulos. Olin äärimmäisen tyytyväinen jo tulosta odottaessanikin, koska Rena oli onnistunut ylittämään odotukseni. Erityisesti mieltä lämmitti noudon onnistuminen, varmat jäävät liikkeet ja se, että typy vain paransi loppua kohden. Onnettomasta vireestä huolimatta ykköstulos .

Päivän kruunasi se, että ATD:n kakkosjoukkue lopulta voitti piirinmestaruuden. PM:ää monena vuonna juhlineet Citybelgit olivat kakkosia ja ATD:n ykkösjoukkue kolmas.

Tulosten puolesta mahtiviikonloppu. Erityisen ilahduttavaa siksi, että odotukset eivät olleet kovin korkealla, kun Renan mielialat ovat olleet hieman vaihtelevia Raskan tulon jälkeen. Nyt kyllä alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että Renakin kohta tottuu ajatukseen, että pikkupiru on tullut jäädäkseen. Että eiköhän tämä tästä...