Pariin kuukauteen mahtuu kaamosaikaankin aika monta treeniä, joten kaikkia en pysty kirjaamaan, mutta yritän muistella niitä, mitkä voivat olla oleellisia muistiinpantavaksi.

Energetics-leiri

E-leirillä lokakuun viimeisenä viikonloppuna oli tietysti hyvää seuraa ja hauskaa, mutta myös jonkin verran treeniä. Molemmat koirat tekivät kaksi peltojälkeä. Raskalle jäljet olivat numerot 3 & 4, Renalle 1 & 2, joten hirveästi ei ole kerrottavaa. Rena meni ok, vaikka olikin hetkittäin epävarma, mitä siltä halutaan, kun yritin huolehtia siitä, että joka makkara tulee syödyksi. Molemmat jäljet olivat vähän liian lyhyitä. Raskaa aloin ohjaamaan "päältä" eli en käyttänyt hihnaa vaan pitelin pentua lavoista, tuntui helpommalta hallita. Leirin jälkeen ehdimme käydä tekemässä vielä yhdet jäljet (5. & 3.). Raska "söi silmillään" ekaa kertaa, molempien jäljet jälleen liian lyhyet. Seuraavalla jäljellä Raskaa ei sitten enää ohjatakaan jalkojen välissä...

Renan kanssa myös agiloitiin matalilla hypyillä. Meni ohjausharjoitteluksi, kun paikalla olevat kontaktit olivat liian huonokuntoiset käytettäviksi. Rena teki iloisesti ja sain kieputeltua melkein mihin vain.

Agilitykaamos

Renan vauhti agilityradalla on koko syksyn ollut normaaliakin hitaampaa. Tein joskus marraskuun treeneissä sitten havainnon, että se ei halua tehdä tiukkoja käännöksiä korkeilla hypyillä. Rena oli käynyt jo kertaalleen eläinlääkärissä, kun se oli saanut "tällin" (olisko nimeltään Raska?) silmäänsä, mutta  kun vein sen mukaan Raskan rokotusajalla, niin en alkanut puhua mitään sen hyppyongelmista. Koko ajan oli kuitenki ikävä tunne, että koira ei ole kunnossa. Kun se sitten kolmena päivänä urheiltuaan (yhdet agitreenti ja kaksi lumihankilenkkiä) oli selvästi kärttyisä Raskalle, sain viimein varattua sille ajan tutkimuksiin.

23.11. eläinlääkäri tutki Renan ja totesi, että vasemman olkanivelen ojennus aiheuttaa kipua. Hoidoksi tuli tulehduskipulääkettä ja hihnalenkkejä kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen varovainen liikunnan lisäys ja kuvattavaksi, jos alkaa taas oireilemaan. Lepoa? Raskan kanssa?  Hermot meinasi mennä, mutta ainakin Rena kulki hihnassa ja pysyi poissa agilitytreeneistä kaksi viikkoa. Piti peruuttaa myös sekä Anjan että Ninan koulutukset Sporttikoirahallilla, mikä olisi harmittanut, jos koira olisi ollut kunnossa... Kahden viikon jälkeen laskin Renan juoksemaan irti lyhyitä pätkiä ja agilitytreeneissä kävimme treenaamassa 10 minuutia rataa 35 sentin hypyillä. Viikonlopun metsälenkin jälkeen oli kuitenkin selvää, että olkapää vaivaa edelleen.

Viime tiistaina Renaa sitten kuvattiin. Olkapäiden lisäksi kuvattiin myös molemmat ranteet, koska ne ovat harvinaisen jäykät jopa terrierille. Rauhoitettunakaan niitä ei saanut käännettyä yhtään eteenpäin. Nivelissä ei kuitenkaan näkynyt mitään vikaa. Eläinlääkäri epäili, että jouston puuttuminen ranteista aiheuttaa ylimääräistä rasitetta ylemmille nivelille ja siitä kipeytyminen. Saimme taas kahden viikon lepo&Metacam -kuurin ja kehotuksen etsiytyä ortopedille.

Olemme nyt tauolla agilitystä toistaiseksi, kunnes selviää, mistä Renan ongelma johtuu tai kunnes näyttää siltä, että koira on taas kunnossa. Voi olla, että agilityn harrastus jää jatkossa melko vähälle. Olisi tietysti kiva päästä kesän tapahtumiin mukaan, mutta se nähdään sitten.

Tokobuumi

Vesisateessa ja pimeässä oli yhtä nihkeää treenata kuin umpihangessa ja pakkasessa, joten tokoilu on pitkään jäänyt ATD:n koulutusten ja keittiötreenien varaan. Kimppatokovuoro on kerran kuussa, mutta lisäksi kävi onni ja pääsin peruutuspaikalle (toko-)Korrien kurssille. Korrien koulutusta on ollut nyt kolmena maanantaina, tammikuussa on vielä kaksi koulutuskertaa jäljellä. Nyt on alkanut myös Willen VOI-EVL -kurssi, jonka ensimmäisen kerran jätin väliin Messarin takia, eilen sitten olimme paikalla. Kurssi jatkuu vielä tammikuussa kolmena lauantaina. Eli tammikuussa on kivasti treeniä ilman agilityäkin. On mukava tunnustaa AgiTOKOdogsin värejä !

Agitokolaa lämmitetään sen verran, että lämpötila pysyy plussan puolella, joten treeniolosuhteet -20 asteen pakkaseen verrattuna ovat ruhtinaalliset. Rena on ollut hyvässä vireessä omassa hallissa ja sen kanssa on ollut tosi kiva tehdä hommia. Hieman on vaikeaa vaan saada näytettyä virheitä, joita Rena ei hyvässä vireessä ollessaan tee!

Korrien treeneissä häiriöharjoitukset ovat olleet tosi hyvä juttu. Rena on selviytynyt niistä yllättävänkin hyvin, mutta ne ovat hyvä muistutus siitä, että osaamista on varmistettava ja miten sitä voidaan varmistaa. Ongelmista olen nostanut esiin noudon, josta Riitta lopputulemana totesi, etä "hyvin olet sen opettanut". Työmaata on tietysti vielä, mutta perusta on jo hyvällä mallilla. Jäävien vinoutta Riitta ei pitänyt lainkaan pahana, halutessani voin puuttua siihen palkan suuntaa vaihtelemalla. Seuraamisessa yritän saada intensiivisyyttä ja kestävyyttä sivupalkalla.

Tunnarikapulan etsiminen ja nouto näyttikin Riitan treenissä aivan liian helpolta. Nyt kun olen etsityttänyt Renalla kapulaa muutamaan kertaan, se on innostunut jutusta niin, että on alkanu rouskuttaa kapulaa iloisesti. Tämä tuli todettua torstaina Anttilan parkkipaikalla Jonnan kanssa. Oli eka kertaa ikuisuuksiin, kun olimme "ulkona" treenamassa. Käytimme hyväksi sen (ainoan) illan, kun pakkasta oli vain muutama aste, lumisade heikkoa ja tuuli kohtuullista. Sivupalkkaustreeni on vielä alkutekijöissään, ruutuun haimme paljon toistoja. Viimeisen puolen vuoden naksuttelut ovat mitä ilmeisesti tuottaneet tulosta, koska Rena uskalsi yrittää itsenäisesti aivan eri lailla kuin aikaisemmin.

"Keittiötreeneissä" (useimmiten eteisessä...) olen nyt syksyllä naksutellut kosketusalustaa ja merkkiä (josta ei vielä olla saatu oikeaa toimintaa aikaiseksi). Sen lisäksi on keskitytty liikkeisiin, joita voi tehdä noin kahden neliön alalla: asennonvaihdot, askelsiirtymät, noutokapulan käsittely.

Willen lauantaitunnilla näytimme, millä mallilla seuraamisemme on ja treenasimme paikallaistumista sekä askelsiirtymiä. Yritän muistaa ottaa tavaksi aloittaa seuraamisen vasemmalla jalalla, askelsiirtymä eteen oli terävämpi niin.

Pikkupiru

Raska on jatkanut elämän perusasioiden opiskelua ja vähän ehkä temppujenkin. Ympäristön empiirinen tutkiminen on tuottanut monenlaisia tuloksia. Jos esimerkiksi syöksyy heikoille jäille, saattaa joutua uimaan haisevassa lätäkössä jääsohjon keskellä, saattaa joutua kuuntelemaan emännän karjumista, saattaa joutua elämänsä ensimmäiseen suihkuun (ja puhallinkuivaukseen, jotta pääseen ulos kastelemaan itsensä uudelleen) ja saattaa saada sitkeän silmätulehduksen. Ja siis saa, tämän kaiken.

Ennen lumentuloa Raska joutui Renan jalkoihin metsässä ja vähän sattui. Tai sattui aika paljonkin juuri silloin, mutta kun pentu ei ollut moinaankaan seuraavana päivänä, niin unohdin koko jutun. Rokotuksilla käydessämme sitten ihmettelin lääkärille, että löytäisikö hän mitään ongelmaa Raskan kyljestä, kun se on kirputtanut siihen paljaan läntin. Löytyihän sieltä, mutkalla oleva viimeinen kylkiluu. Ei ollut lekurin mielestä murtunut ja suositteli käyttämään osteopaatilla. Osteopaatti sitten totesi, että koko vasemman puoleinen vatsanseutu ja kylki on "pysähtynyt" ja käsitteli sen auki. Toisella kerralla suoristettiin sitten lantiokin ja täytyy sanoa, että kyllähän tuo taas huomattavan paljon kauniimmin seisoo - kyseessä ei ollutkaan vaan "kasvuvaihe", kun pentu alkoi näyttää kummalliselta...

Renan "levon" aikana on tullut harjoiteltua hihnassa kävelyä ja välïllä se sujuu varsin hyvin ja sitten muina hetkinä Raska syöksyy sinne, Raska syöksyy tänne, ja varsinkin Raska syöksyy kiinni Renan kaulaan / häntään / takkiin... Menee hermo! "Levossa" pidettävä Rena kun on valmiina riekkumaan koska tahansa, kun kutsu käy!

Temppupuolella Raska on harjoitellut asentoja, malttamista, seuraamista ja kai vähän kosketusalustaa ja kapulan pitoakin. Agilityä on treenattu melko harvakseltaan - E-leirin putki- ja esteirtoamisharjoitusten jälkeen ainoa kerta oli 7.12. Purinalla, kun hyödynsin lomapäivän ja lähdin Jonnan kanssa tutustuttamaan Raskaa keppien verkoitukseen. Keppien lisäksi treenattiin ainoastaan putkia. Verkkoihin tutustuminen meni oikeastaan yllättävän hyvin, Raska jaksaa keskittyä kiitettävästi. Ensin tietysti jouduimme ihmettelemään verkkokujaa, mutta lopulta pääsimme keppiväli kerrallaan taaksepäin siirtyen tilanteeseen, jossa Raska pujotteli verkoilla täyspitkät kepit! Ei pöllömpi aloitus. Tiedä sitten, milloin pääsemme jatkamaan harjoituksia. Pitänee varmaan hankkia omat verkot, kun Agitokolassa ei taida olla kuin ohjurit.

Näin pimeään vuodenaikaan on eläväisen pennun kanssa eläminen rankkaa ja rankinta on turhautuminen omaan itseensä, kun tietää, että pienellä vaivannäöllä ja perustreenillä minulla olisi unelmapentu. Sen sijaan, että karjun tarpeettomasti ja tuloksettomasti pikku marakatille, joka ei voi ymmärtää, mikä mielenhäiriö minua taas vaivaa...

 

Rena ja Raska 12.11.

Tässä on jo 5 kk täynnä

12.12.2010 Tuleekohan valkoinen joulu?