Periaatteella "tokotellen koirat väsyksiin" harrastin taas keittiö(eteis-olohuone-)tokoa. Raskan kanssa yritin itse asiassa leikkiä laatikkoleikkiä saadakseni sen tarjoamaan toimintoja paremmin, mutta... Ensisijainen tarkoitus kuitenkin tuli täytettyä, eli pieni pää vaivaantui. (Ja taas mulla on koira, jota en osaa kouluttaa )

Renalla tein kaukojen kaikkia asennonvaihtoja. Alan jo olla toiveikas, että liikeradat todellakin iskostuvat pikkuhiljaa lihasmuistiin. Metallin pitoa harjoiteltiin myös. Pyysin Renan jopa pari kertaa kapula suussa edestä sivulle. Leuka väpätti pidemmässä pitämisessä jo uhkaavasti, mutta Rena päätti sitten kuitenkin olla pudottamatta omin luvin.

Sitten tunnari. Olipa onni, että se edes ekalla kerralla sujui niin lupaavasti - nyt jaksan pysyä toiveikkaana vastoinkäymisistä huolimatta .  Pistin kapuloita jonoon (riviin-votevör). Rena näytti lähtevän haistelemaan "etsi"-käskyllä, mutta päätyi sitten nostelemaan kapuloita aika holtittomasti. Yritin uudestaan uudella "kuviolla" - satunnainen nostelu vaan paheni. Rauhoitin koiran, hajustin omaa lisää, asettelin kapulat uudelleen ja lähetin Renan töihin. Nyt se ei pelkästään tyytynyt nostelemaan kapuloita holtittomasti vaan alkoi heittelemään niitä.  Sillä kertaa kielsin ihan reilusti. Renalla ei ollut aikomustakaan käyttää nenäänsä. Ratkaisin ongelman sitten niin, että sirottelin kapuloiden väliin pieniä makkaranmurusia. Renan nenä alkoi toimia ja makkarat etsittyään se löysi sitten oman kapulankin. Pidin tauon (jonka aikana Raskan kanssa ihmettelimme, mitä ihmettä halusin sen tekevän) ja otin saman oman kapulan etsimisen vielä kerran. Nenä toimi tällä kertaa. Hieman haahuilua oli kyllä mukana, mutta oma löytyi ja pystyimme lopettamaan hyvillä mielin. Renalle ei siis ole ihan vielä kristallisoitunut se, mitä sen pitäisi etsiä, mutta jatkamme harjoituksia, eiköhän se jossain vaiheessa selviä.