Oma selkä ei vaan meinaa tulla paremmaksi. Kävin viime torstaina lekurilla ja sain kuusi päivää saikkua. Elämä on vähän helpompaa tehokkaampien särkylääkkeiden takia, mutta muuten ei voi kehuskella paranemisella. Kun yritän säästää vähän Renaakin enkä anna sen riekkua lumihangessa vapaana jatkuvasti, jää Raska vähän turhan vähälle liikunnalle ja osaa olla varsinainen --- --- hihnalenkeillä. Jäätiköt, lumitähmät ja marakatti narun päässä - kyllä tekee selälle hyvää! NOT! Onneksi toko-treeneissä yhdistyy lääkärin suosittelema kevyt liikunta turvallisella alustalla ja koirien väsyttäminen, joten tokoiltu on joka toinen päivä. Harmi vaan, että pääasiassa Renan kanssa, joten se ei Raskan vauhtia ole pahemmin hidastanut... Koneen äärellä istuminen ei ole ollut sairasloman do-do-listalla, joten treenien kirjaus on odottanut parempia aikoja. Josko tuota nyt jo pystyisi kirjoittelemaan, kun huomenna pitää töihinkin mennä...

Lauantaina oli viimeinen kerta Willen koulutusta. Teimme taas paikallaolot alkuun. Istumisessa ei ongelmia, olin näkyvillä suurimman osan ajasta. Makuussa meni tällä kertaa maahan vasta silloin kuin pitikin, mutta Willen mielestä oli ollut jo alkujaan vinossa perusasennossa ja jäi siksi makaamaan vinoon. Puolta sekuntia ennen kuin Wille sanoi "aika", Rena taittoi etutasun alleen ja valui lonkka-asentoon. Ylösnousun suoritti liikkeenohjaajan käskyllä.

Päivän teema oli ruutu. Harjoittelin itsekseni maasta seuraamaan tuloa. Se oli Renalle uusi asia, joteen se oli hieman epävarma, mutta eiköhän tuohon tule varmuutta treenaamalla lisää. Kannattanee tehdä kutsut siten, että kävelee ensin kohti koiraa ja kääntyy sitten vasta poispäin ennen kutsumista, ettei ala luulla, että voi tulla tilanteita, joissa maahanmenon jälkeen kutsun seuraamaan, kun jatkan kävelemistä pois päin. Willen kanssa tehtiin ruutua muutama kerta niin, että kävin ensin näyttämässä ruudun. Yksi toisto hieman vinosta kulmasta. Willenkin kommentti oli, että hyvältä näyttää, ei muuta kuin lisää treeniä.

Muuten taisin tehdä seuramista ja jotain, mitä voi tehdä kumartelematta . Ei tarkkaa muistikuvaa - menee jo treenikerrat sekaisin. Lopuksi tehtiin ryhmänä (5? koirakkoa) jäävät niin, että lähdettiin hallin toisesta päästä seuruuttamaan ja tehtiin "uusi idari" suoralla. Eli käskyllä koira seisomaan/istumaan/maahan, täyskäännös muutaman metrin päässä, täyskäännös koiran takana muutaman metrin päässä, koira mukaa, seuraava käsky jne. Renalle tässä oli uutta sekä ryhmänä tekeminen, että seuraamaan lähteminen, kun kävelen ohi. Epävarmuus näkyi siinä, että se ei kestänyt paikallaan seisomassa, kun kävin kääntymässä takana. Istumisessa autoin palkkaamalla ohikävellessä, maahanmenossa ei ollut enää mitään ongelmaan. Jäävät onnistuivat muuten kaikki.

Maanantaina oli ATD:n kimppatoko. Ekalla tunnilla oli jopa yllättävän paljon treenaajia, joten saatiin oikeat häiriötreenit, kun teimme omia juttujamme muiden treenareiden keskellä. Seuraamisissa ei ihmeellistä. Ruutua halusin tehdä ruudussa olevan palkan kanssa, mutta Rena hieman himmaili, kun joutui ohittamaan muita koiria matkallaan ruutuun. Pitää tehdä tätä vähän rauhallisemmassa tilanteessa. Tehtiin sitten myös ruutuun etsiytymisiä lähempää. Hyppynoutoa otin ensin niin, että jätin Renan istumaan kapula suussa esteen toiselle puolelle ja kutsuin sieltä. Sain ihan kohtuullisen palautuksen. Heitin sitten kapulan kertaalleen yli ja Rena teki aivan kohtuullisen noudon. Palautusvauhti oli hidas ja perusasento jäi huonoksi, mutta Renaksi ok.

Rena innostui kapulasta sen verran, että tein vielä palautus- ja pitoharjoituksia. Jätin Renalle kapulan suuhun ja pyysin tuomaan, sain hyviä luovutuksia. Seuruutin kapula suussa, taistelin kapulalla. Mitä tahansa, missä ei tarvinnut nostaa kapulaa hiekkaiselta alustalta... Asennonvaihtoja niin, että itse istuin; Renalta alkaa sujua seisomisesta "vajoamiset". Maassa paikallaolo taas kerran ryhmätreeninä. Tällä kertaa Renan maahanmeno ja nouseminen sujuivat säädetyssä järjestyksessä. Lopuksi tein - tai yritin tehdä  - liikkeestä istumista, mutta Rena ilmeisesti paineistui tässä vaiheessa muista kahta puolta luoksetuloa ja ruutua tekevistä koirista sen verran, että pystyi tarjoamaan vain seisomista. Saimme lopulta onnistuneita toistoja, kun autoin tarpeeksi. En kuitenkaan katsonut järkeväksi enää jatkaa, vaan lopetimme harjoitukset onnistuneeseen suoritukseen.

Tänään jatkoimme siistiä sisätyötä Tiltulla. Nyt pääsi Raskakin hommiin. Raskan kanssa panostin kontaktiin ja seuraamisharjoituksiin. Maahanmenoa ja seisomista harjoittelimme myös. Paikallaoloa maaten treenattiin niin, että minä istuin myös lattialla... Istumista onneksi sai palkattu ihan seisaaltaan.

Renalle seuraamista, jääviä, luoksetuloa, hyppynoutu, kaukot ja tunnari. Jäävät ok, luoksetulo on stoppeineen niin hyvällä mallilla, että sen voisi nyt jättää vähän vähemmälle. Hyppynouto matalalla estellä oli niin lähellä sitä, mitä Renalta voi tällä hetkellä parhaimmillaan odottaa, etten ottanut kuin kerran. Vauhti pysyi myös tullessa ja luovutusasento oli bueno. Kaukoja taas niin, että minä istuin tuolilla. Asennonvaihdot seiso-maahan ja seiso-istu olivat kaikki oikealla tekniinkalla. Tunnaria tehtiin ensin kapuloilla, jotka olivat olleet minulla ostopusseissa pitkän aikaa. Kymmenen + oma sekalaisessa ryhmässä. Ekalla Rena taisi tökkiä joitakin, oli sitten ottamassa omaa, kun hihkaisin - en ollut muistanut kaivaa naksua esille . Kun tehtiin uudelleen, Rena alkoi nostella kapuloita hieman sattumanvaraisen näköisesti. Jouduin keskeyttämään homman, yritin tehä sen mahdollisimman ystävällisesti. Hajustin omaa kapulaa lisää ja saatiin oma viimein nousemaan.

Tarkoitus oli lopettaa treeni Renan osalta kipposeuraamiseen. Kipossa kissanruokaa odottamassa. Renalla nousi kierrokset niin, että seuraamista piti haeskella vähän aikaa . Perusasentoja poikittain takanani jne... Viimein sain mimmin ruotuun ja hyvääkin seuraamista aikaiseksi ja saatoin vapauttaa sen palkalle. Tästä tulee vielä jotain, kunhan saamme rutiinin hommaan! Sillä aikaa Jonna opetti Magdalle tunnaria talon "käytetyillä" kapuloilla ja päätin yrittää vielä uudelleen Renan kanssa. Vieraita oli ainakin pari kymmentä ja ne olivat melko sekalaisessa sirotelmassa. Renalla oli taas vaikeuksia, se nosti kertaalleen väärän, jonka pistin vain taskuun. Omaa ei meinannut löytyä ja Rena haahuili jo etsimään makupaloja loitommalta. Kutsuin takaisin ja rauhoitin hetkeksi istumaan, ennen uutta "etsi" käskyä. Rena teki kovasti töitä, mutta ei vaan osunut nenällään oikeaan kapulaan. Kun oma viimein osui nenän eteen, se myös nousi.

Seuraavalla kerralla käytän kymmentä kapulaa ja laitan ne jonoon, jotta Renalla on mahdollisuus oivaltaa, että kapulat kannattaa haistella järjestyksessä.

 

Reilu tunti istumista koneen ääressä, eikä kovin hyvältä tunnu...