Pysähtymisiä ja pysäytyksiä

Maanantaina otimme Renan kanssa kaksi eri kertaa yhteistä laatuaikaa ja irtiottoa kauhukaksikosta. Iltapäiväreissumme ei ehkä Renasta ollut kaikilta osin "laatuaikaa"; olin ottanut eläinlääkärin neuvosta vaarin ja varannut ajan suosikkiortopedilleni.

Olkapäistä ei löytynyt mitään ihmeempää vikaa, mutta selkää paineltaessa Rena reagoi sekä rintarangan että ristin kohdalla. Janne suositteli, että selkä kuvattaisiin ja minä ehdotin, että se varmaan onnistuu ilman rauhoitusta. Ja niin se onnistuikin, aivan loistavasti. Rena oli antanut jo kahden eläinlääkärin käännellä, väännella ja satuttaa (Rena parka!), ilman että olisi laittanut tippaakaan hanttin, joten röntgeniin asettaminen kyljelleen ja selälleen kouruun, ei ollut ongelma eikä mikään.

Kuvissa näkyi pieniä muutoksia sekä ristiselän että rintarangan alueella. L5-7 välit näyttivät juuri siltä kuin alkavat muutokset sillä alueella kaikilla muillakin, mutta "rintanikama 11 fasettinivel osteofyytti" muutoksista, ei ottanut selvää, mikä siellä oli vikana - jotain kuitenkin. Jannen mielestä jäykkyysongelmien syyt löytyvät todennäköisemmin selän muutoksista kuin kyynärpäistä. Kun rtg-kuvista ei voinut sanoa sen enempää, saimme suosituksen magneetikuvaukseen.

Tässä muutaman päivän mietiskelyn jälkeen olen aikalailla valmis siihen, että magneettikuvaus täytyy tehdä, vaikka meneekin omasta pussista. Se rintarangan ongelma on todennäköisimmin aiheuttanut etupään jumitukset, joten haluan tietysti tietää, mistä on kysymys ja mikä on ennuste. Ainakin agilityn "vakava" harrastaminen loppuu. Tutkimuksen tuloksena pystyn ehkä arvioimaan, voiko sitä jatkaa silloin tällöin hupimielessä ja miten rankkaa liikuntaa muutenkin voidaan harrastaa.

Lepo, särkylääke- ja BOT-kuurit ovat rentouttaneet lihaksia, joten pohjalla oleva ongelma löytyi nyt paremmin kuin silloin, kun selän yläosan lihakset oliva kireät ja kivikovat. (Tämä on oma päättelyni, ei lääkärin.) Onnistuisikohan laskemaan/ajattelemaan niin, että säästyneillä startti- ja kurssimaksuilla saisi katettua sen magneettikuvauksen? Eihän se ole kuin, hmm, jotain 80 starttia...

Välillä kävimme kotona seurustelemassa kauhukaksikon kanssa ja käytin ne myös lenkillä. Illaksi suunnistimme Agitokolaan Korrien kurssille. Voi kuinka kivaa meillä olikaan! TOKOssa riittää Renalle uraa, vaikka agin joutuisimmekin jättämään kokonaan.

Aloitimme luoksetulolla. Rena oli ensimmäisenä ja joutui valmistelematta liikkeen suoritukseen, joten sillä ei ollut mitään ajatusta seisomaan pysähtymisestä, kuten oletinkin. Maahan meno oli voimakkailla avuilla hieno ja kun otimme uudestaan stopin heittoavulla, oli Riitta sitä mieltä, että hyvältä näyttää, tiedän mitä olen tekemässä, täytyy vain muistaa pitää se stoppi koko ajan rinnalla maahanmenotreenin ohella. Loikkimisongelma ei nyt tullut esiin, mutta ainoa keino puuttua siihen lienee oikea-aikainen käskytys ja palkkaus, eli ei pysäytetä eikä palkata, jos loikkii. Loppuasentoon saamiseksi tuli vielä sellainen vinkki (Rena jäi vinoon ekalla kerralla), että kannattaa ottaa koiran tullessa askel vasemmalla taaksepäin: saadaan koiran ajatus sinne taakse.

Koiria puuttui, joten meillä oli aika paljon aikaa per koira. Rena kanssa pureuduttiin (pun intented) tunnarikapulaongelmaan. Riitta ehdotti, että teen pitoharjoituksia niin, että harjoitus ei pääty luovutukseen vaan käytän palkitsemissanaa tai naksua, kun ote on rauhallinen ja palkkaan heittämällä namin, jolloin Rena saa pudottaa kapulan. Tarkoitus on saada Renan ajatukset pois kapulasta tulossa olevaan palkkaan.

Seuraavaksi katsoimme maahan-seiso-maahan siirtymiä, jossa Rena steppaa helposti sivuun, vaikka teen vielä ohjaten ja tekniikkaa hioen. Tähän auttoi rauhallisempi palkkaus niin, että pidin Renaa asennossa palkaten enkä vain nopeasti tyrkännyt namia suuhun. Koirat kuulema hakevat helposti tasapainoa vielä silloin, kun fysiikka ei ole sopeutunut asennon vaihtojen tekemiseen tarvittavien liikeratojen suorittamiseen. Fysiikan hankkimiseen menee helposti puoli vuotta (en kysynyt, että päivittäisellä vai viikoittaisella treenaamisella ). Eli jumppa jatkukoon.

Näytin vielä, missä mallissa ruutumme on ja senkin suhteen oli neuvona jatkaa harjoituksia välimatkoja vaihdellen, hyvältä kuulema näyttää. Tein vielä itsekseni seuraamisia ja jääviä, joista istuminen oli vähän hukassa, mutta autoin sitten tekemään oikein.

Rena oli ihana. Näki, että se nautti yhdessä tekemisestä - mitä en toisaalta yhtään ihmettele ajatellen kahta edeltänyttä viikkoa, minustakin oli kivaa olla kahdestaan Renan kanssa liikenteessä.

Tänään palailimme varovasti keittiötreenien ihmeelliseen maailmaan, kun ei enää ole ylimääräistä asukkia kuvioita sotkemassa. Rena teki yhden session kapulan pitoa naksulla ja Raska teki maahanmenoja ja istumisia.

Tänään kävimme myös pitkästä aikaa Millolassa ja metsälenkillä Erjan ja Mei lìn kanssa. Kuvat kertokoon.