Olimme Tiltulla taas tiistaina. Ilmat alkavat jo olla sellaiset, että ulkonakin voisi treenata, mutta ne peilit, ne peilit...

Rena aloitti seuraamisella ja paikka ja ilme olivat taas erinomaiset. Voisin nautiskella siitä kai loputtomiin (niiden peilien kautta), mutta seuraavaksi pitää varmaan palata käännösten ja askelsiirtymien hiomiseen.

En ole ihan varma, missä järjestyksessä tein jäävät - istu, maahan, seiso vai maahan, istu, seiso - mutta viimeinen liike, eli seisominen, oli ainut, joka onnistui ensimmäisellä yrityksellä . En aio huolestua tästä - erivoihin menee vielä aikaa...

Luoksetulo: Ensin yritin vahvistaa Renan kiertoja ja tein niitä yrittäen saada lisää vauhtia. Kaksi suoraa luoksetuloa, joista ensimmäisessä vino perusasento. Rena joutui lähtemään Raskan ja Decon välistä ja epäilin jo, että voi olla liian "vaikeaa", mutta hyvinhän Rena siitä selvisi. Toista luoksetuloa varten muistin jättää Renan maahan. Sillä kertaa perusasento oli hieno. Stopin otin kaksi kertaa ilman takapalkkaa. Merkkasin nopean pysähtymisen naksulla ja heitin nakinpätkän palkaksi taakse. Kaksi tosi kaunista pysähtymistä. Matka oli toki vajaa.

Rena teki mutenkin aika rankkoja häiriöharjoituksia. Jääviä treenasimme kulkemalla vastakkain Decon ja Jonnan kanssa ehkä reilun metrin välillä. ( Se on tietysti osaltaan voinut vaikuttaa vääriin asentoihin). Paikallaoloon tuli vähän liikaakiin kierrettä, kun jätin Renan makaamaan siksi aikaa, kun treenasin Raskaa. Leikkimiset vielä meni, mutta "vapaa" käsky oli Renalle liikaa. Se ei myöskään noussut, kun Deco teki noutoja nenän edessä, mutta kun Jonna meinasi peruuttaa päälle, niin Rena katsoi viisaammaksi väistää. Niin ja kimppuun syöksynyt Raskakin pakotti vaihtamaan asentoa, mutta pääsin siinä kohtaa hätiin. Ehkä me seuraavalla kerralla tehdään ihan perinteinen paikallaoloharjoitus .

Hyppynoudossa harjoittelimme taas sivussa olevien kapuloiden noutamista. Ainoa ongelma oli, että Rena ei ensimmäisellä kerralla ollut lähteä noutoon lainkaan. Olin vienyt kapulan ja Rena vaikutti hieman hämmentyneeltä, ehkä se ei nähnyt kapulaa. Seuraavat kaksi toistoa tosi hienosti, paluuhypyn hakemisessa ei ollut mitään ongelmaa ja luovutukset olivat hienoja.

Metallikapulaa (isoa) annoin ensin pari kertaa suuhun ja merkkasin pitämistä naksulla. Maasta ei kapula meinannut nousta millään, mutta pienen ajan ja yllytyksen jälkeen Rena sai kapulan nousemaan. Seuraavalla yrityksellä se tuli luovutusasentoon asti. Kaukkarijumppaa väliin. Ei ymmärrä "down"-käskyä' vieläkään, mutta liikerata alkaa olla oikea. Tulin siihen päätökseen, että voin käyttää "maahan" -käskyä tässäkin yhteydessä.

Tunnaria tein kuudella kapulalla. Kaksi noutoa. Molemmilla tarvitsi vahvistavan "etsi" -käskyn. Ekalla etsiminen oli rauhallista, mutta huolimatonta. Haisteli hajuja myös paljaalta matolta ja lähmii muitakin kapuloita. Oikea nousi kuitenkin. Kehuin suullisesti ja naksautin luovutsasennosta. Toisella yrityksellä lähti niin huuhaillen liikkeelle, että kutsuin pois ja laitoin kapulat uudelleen paikalleen. Nyt etsi nätisti, nosti oman ja toi sen sivulle asti, ennen kuin kehuin. Toivottua edistystä siis tapahtuu.

Lopuksi vielä kipposeuraamista. Ei ollut niin hyvää kuin viimeeksi ja jatkoinkin melko pitkään, että sain mieleiseni tarpeeksi pitkän katkeamattoman suorituksen.

Raskalle kontakti- ja seuraamisharjoituksia. Perusasentoa. Suurimman ajan käytimme maahanmenokäskyn vahvistamiseen. Leikkimällä ja saalispalkalla ei saa vauhtia liikkeeseen, kun se ei automaattisesti vielä tajua "maahan" -käskyä. (Nolo!) Eiköhän tuo harjoittelemalla selvene. Teimme varmaan muitakin perusjuttuja. Leikkiminen oli kuitenkin päätyömme.