Lauantain ohjelmaamme kuului sekä tokoilua että uintia.

Ensin kävimme Raskan kimppatokovuorolla treenaamassa hallilla tunnin. Koska tunti yhteen soittoon on Raskalla vielä vähän kohtuuton treeniaika, niin Renakin pääsi vuorollaan hommiin.

Raskan kanssa naksuttelin ensin ihan vaan kontaktia, kun uudet treenikaverit olisivat tietysti olleet mielenkiintoisia. Sain Raskan huomion nopeasti itselleni, jonka jälkeen Janina kävi "häiriköimässä", eli harjoittelimme luoksepäästävyyttä ja yllätyksekseni Janina pääsi lääppimään Raskaa ja se silti piti kontaktia, kun palkkasin tarpeeksi usein. Kirppu on alkanut sisäistämään yhdessä tekemisen idean.

Muutoin treeniohjelmamme oli tavanomainen: perusasentoa, seuraamista, maahanmenoa, istumista, seisomista ja paikallaolotreeniä. Maahanmenoon alkaa löytyä jo nopeutta - mutta ylösnouseminenkin on tosi nopeaa . Paikallaolotreeni pitikin sitten tehdä ihan alkeiden kautta. Raskan(kin) kanssa on jo tosi kiva tehdä töitä.

Rena teenasi seuraamista, kaukoja ja ruutua. Ruudussa oli hiiri targettina alustalla ja irtoaminen oli silläkin aika verkkaista - mitään hiirtä "huonompaa" ei kannata ruutuun laittaakaan, jos haluaa tässä vaiheessa lähettää pidemmältä matkalta. Seuraamisessa käännöksiä, askelsiirtymiä ja paikkaa. Taidettiin ottaa rytminmuutoksiakin.

Myöhemmin iltapäivällä suunnistimme Hyvinkäälle SATYn järjestämään uintitapahtumaan. Otin ensin Renan. Uittajan kanssa se ui ensin pystyssä ja pyrki reunalle, mutta kun oli reilusti päädyssä odottamassa, niin tuli suoraan. Muutama altaanmitallinen ensin uittajan kanssa. Sen jälkeen tuuppasin (ei ollut ihan vapaaehtoista ) Renan itse altaaseen ja ohjasin hihnalla altaan toiseen päähän. Päässä pyrkyä altaan reunalle, mutta käänsin väkisin takaisin ja palattiin luiskalle. Kerta kerralta homma sujui paremmin ja viimeisellä yrityksellä Rena meni lähes vapaaehtoisesti altaaseen, ui tehokkaasti ja kääntyi ympäri, kun sanoin "käänny". SIllä oli liivit päällä koko ajan, mutta uinti oli varsin tyylikkään näköistä. Ensi kerralla saa mennä "ilkosillaan".

Raskakaan ei halunnut vapaaehtoisesti altaaseen. Sinne jouduttuaan se ui kuitenkin hyvin ja seurasi uittajaa, kun ei reunalle laskettu. Ui hyvin minua kohti. Raskan ryhmässä oli vain neljä koiraa ja uittaja uitti Raskaa, sisko-Trineä ja skottia vuoron perään. Viimeiset altaanmitalliset siskokset uivat peräkkäin ja vihoviimeiselle vedolle molemmat pääsivät ilman liivejä. Raska on pätevä uimari, mutta ei ollut vielä ihan varma, oliko uiminen kivaa.  

Ei varmasti jäänyt viimeiseksi uintikerraksemme. Seuraavalla kerralla pärjäämme varmasti ilman uittajaa, kun hankin tytsyille tarkoitukseen sopivat pannat. Pitäähän tytöillä uikkarit olla!

Niin ja Kaapokin oli uimassa. Näytti olevan äitinsä poika, eli ensin pyrkyä ylöspäin, mutta oikea uintityylikin löytyi lopulta.

Todistusaineistona suttuinen kännykkäkuva: Raska ui. Jos jollakin on kuva Renasta tai Raskata uimassa, niin saa lähettää mulle