Olemme kevään mittaan kyllä treenailleet tokoa, vaikka kirjoittamisen inspiraatio on antanutkin turhaan odotuttaa itseään. Pääsiäisviikko meni ilman ainuttakaan treeniä, mutta muutoin olemme treenanneet keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Nyt ovat alkaneet ATD:n kimppa- ja ohjatut tokot. Tällä viikolla olemme kuitenkin "tauolla", koska treeniajat on varattu SM-joukkueelle.

Kirjoittaminen alkoi kai puuduttaa, kun tuntui, että toistan itseäni eikä homma etene. Treenaaminenkin alkoi hetkellisesti puuduttamaan, kun tuntui, että edistyminen Renan kanssa on pysähtynyt ja kohtaamme koko ajan vain uusia ongelmia. Ryytymiseltä pelasti kuitenkin se oivallus, että Raska puolestaan oli edistynyt huimasti. Kun Raskalle syttyi oivallus siitä, mitä paikallaolo tarkoittaa, tuntui, kuin olisimme edistyneet valovuoden. Renakin jaksaa väläytellä aina välillä ja ainoa este edistymiselle olen lopulta minä, joka en jaksa tehdä perustreeniä kotona, vaan treenaminen todellakin jää niihin pariin kertaan viikossa.

Renan kisakunnosta puuttuvat edelleenkin ruutu, tunnari ja luoksetulon stopit täydellä matkalla. Kaikki vaativat vain harjoittelua. Ruudun kanssa aloin olla jo epätoivoinen, kunnes viimein ymmärsin, että Rena tarvitsee yksiselitteisen kuvan siitä, mitä siltä odotetaan. Niinpä paikan osoittaminen targetilla ja seisomaan pysäytäminen tuntuvat ratkaisseen ison osan ongelmasta. Tunnariin pitäisi saada onnistuneita toistoja ja sitä myötä Renalle itseluottamusta. Stoppeja pitäisi treenata pidentämällä matkoja pikkuhiljaa. Eli enää ei puutu kuin että joku treenaisi

Raska-Rascal muuttuu aivan toiseksi koiraksi halliin päästessään. Viimeeksi, kun menimme yksilöohjaukseen, Pipsa kysyi, että olinko vaihtanut koiraa... Seuraaminen ja perusasentoon siirtyminen ei onnistu vielä ilman apuja, mutta pyllynsiirto osataan jo! Liikkeestä pysähtymiset menee teknisesti hyvin autettuna, eli hyvällä alulla ollaan. Kaukojen tekniikka olemme myös harjoitelleet, ja seiso-istu on Raskallekin vaikea. Noutokapula pysyy suussa liikkeesä, mutta istuminen ja kapulan piteleminen saman aikaisesti on vielä jotain todella ihmeellistä Raskan mielestä. Ruutuun Raska irtoaa vauhdikkaasti lelupalkalle. Luoksetulo on yhtä vauhdikas, mutta eteenistuminen vielä työn alla, tietysti. Ja ne paikallaolot - maaten ja istuen - alkavat olla todellakin sillä mallilla, että lisäämme matkaa ja aikaa. Hypylle irtoaminen onnistuu jo (ainakin melkein) pelkällä käskyllä, paikalla seisomiseen on saatava varmuutta. Siinä olivatkin varmaan Raskan "temput".

Agilityä Raska on treenannut vähän, mutta tehokkaasti. Mutta ei sellaista tehokkuutta olekaan, että niin vähällä treenaamisella mitään erityisempää saisi aikaan. Kierrokset nousevat tässä lajissa nopeasti ja kaikki tehdään vauhdilla ja voimalla - ohjaajan nipistely lisäksi kirurgin tarkkuudella...

Näyttelyesiintymistä olemme harjoitelleet kahdessa match showssa. Naksulla palkkaaminen seisomisesta ja oikeasta liikkumisesta on ollut niin tehokasta, että emmem me taida useampia harjoitusnäyttelyitä tarvitakaan.

Renakin on "treenannut" agilityä - ne samat kaksi kertaa kuin Raska. Teimme rataa medihypyillä ja Renalla oli oikeain hauskaa. Tulipa taas todettua, että ohjaajan ohjaustaidot katoavat paljon nopeammin kuin koiran osaaminen.

Olen jo pääsemässä päivän tasalle sillä viime viikolla, helatorstaina 2.6., vein Renan BH-kokeeseen! Meni yli kolme vuotta toipua edellisestä BH-traumasta ja vähän se yritti nytkin kurkistella olkapään takaa.  Tottiksesta ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa, seuraamiset olivat luokattomat, jäävät olivat nopeat ja oikein, luoksetulo pk-tuomarille a-i-v-a-n l-i-i-a-n h-i-d-a-s (Renalle tosi reipas), mutta paikallaolo erinomainen. Kaupunkiosuudessa ei ollut minkäänlaista ongelmaa, vaikka ylimääräisetkin pyöräilijät soittelivat kelloa ja Rena oli ainoa, johon häiriökoira reagoi ("hei - toihan ei olekaan dobermanni!). Rena ei reagoinut kuitenkaan mitenkään, joten BH-koe on HYVÄKSYTTY!

Torstain vietto jatkui synttäreillä RALLIn luona. Gegdale R-pentue - siis ne, jotka ovat vielä hengissä - täytti 2.6.2011 10 vuotta. Ralli on melko tuhti, parraton ja kuuro, mutta erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa ja jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolinen. Tietysti oli ihanaa nähdä myös Rallin perhettä. 10-vuotisjuhlat jatkuvat vielä, sillä odottelen edelleen audienssia Mantalta, jotta pääsemme viettämään toiset täyden kympin synttärijuhlat.

Lauantaina muistelinkin sitten Rantia. Siitä on todellakin jo vuosi

BH Glegdale Ravishing Rose, Ralli 10 v.

Kesä & Saimaa