Jospa ehtisin vielä "lyödä vuoden kasaan" tämän vuoden puolella. Ei ole kirjoittaminen oikein luonnistunut, vaikka harmittaakin, että on molempien koirien koulutuksen edistyminen jäänyt dokumentoimatta. Mutta mennytttä mikä mennyttä. Aloitan vuoden 2012 sitten puhtaalta pöydältä blogin suhteen.

Kesäkuulumisistakin jäi puuttumaan se mittavin osa 3, eli toko. TOKO on ollut kuitenkin päälaji molemmille koirille koko vuoden. ATD:n ohjatuissa ja kimppatreeneissä olemme käyneet kesät talvet. Kesästä lähtien on omaehtoinen harjoittelu ollut nolottavan vähäistä, mutta edes sen kaksi kertaa viikossa olemme pääsääntöisesti treenanneet.

Raskalla voisi jo osittain alkaa laittamaan pakettia kasaan kokeita varten, tavoitteena on päästä kokeeseen kesäkelien tultua ja saada treenattua siiheksi AVOkin kuntoon. Maaliskuun "leikkikokeessa" on tarkoitus pystyä vetämään ALO kokeenomaisesti läpi. Tosin en ole ihan varma, että roudarinteipilläkö vai millä toi mun raketti-paketti kasataan .

(*** voi --kele! Tästä on hävinnyt kappale, täydennän uudestaan myöhemmin... ****)

Välillä seuraaminenkin näyttää hyvältä

Tunnistusnouto

Ennen pm-kisoja oli kaksi viikkoa aikaa viimeistellä liikkeitä ja mielestäni ehdimmekin saada jotain aikaan. Kisat pidettiin Tuomarinkartanossa nurmella, mikä ei ole ihan optimaalinen alusta ainakaan koiralle, jolla on vaikeuksia irrota ruutuun ja tunnariinkin. Paikallaolo oli ok, puoli pistettä meni jostain, en vain muista mistä. Seuraaminen oli taas uskomattoman raskasta (ohjaajalle), mutta sentään 7. Istumisesta jälleen nolla, vaikka sen pitäisi olla se "varma" kympin liike. Luoksetulosta 8, kuten edellisestäkin kokeesta. Se oli niin hyvä miksi se oli Renalle siinä vaiheessa opetettu. Ruutuun lähetettäessä Renalla ei ollut harmainta hajua, missä ruutu on. Se lähti kyllä irtomaan, mutta kohdistus oli ihan jonnekin muualle, joten ei toivoakaan, että ruutu löytyisi. 0. Estenoudosta 8, metallista 0. Kävi kyllä kapulalla, mutta oli täysin vakuuttunut siitä, ettei pienten prinsessojen kuulu kannella likaista metallikapulaa suussa. Tunnarista saatiinkin sitten yllättäen pisteitä, vaikka olin ko etukäteen luovuttanut sen suhteen: 6,5. Ajautui ensin ohi, ennen kuin huomasi heinikossa olevat kapulat ja jotain muutakin takeltelua tuli, taisin joutua antamaan tuplakäskyn, mutta Rena siis teki tunnarin kokeessa! Kauko-ohjauksessa tarvittiin tuplakäsky tai kaksi ja liikkumistakin tapahtui: 6. Kokonaisvaikutus 7, tahmeatahan tuo kokonaisuudessaan vielä oli. Yhteispisteet 171.

Seuraava kerran kokeilimme taitojamme 18.9. Valkeakoskella. Taas olimme nurmella, joka oli paikoitellen pitkää ja pohja epätasainen. Valmisteluni menivät melkoisen pieleen. Jätin ruokapalkan odottamaan kehän läheisyyteen, vaikka olin edellisellä viikolla kisanomaisissa treeneissä todennut, että se ei toimi!   Paikallaolossa ei ollut mitään huomautettavaa (10), mutta seuraaminen oli aivan hirveää (6). Rena vain pälyili palkkansa suuntaan jä vähän kaikkialle muuallekin. Istuminen sujui tällä kertaa niin kuin pitääkin (10) ja luoksetulo "tavanomaisesti" (8,5). Ruudun paikasta Renalla ei jälleen ollut miotään käsitystä, eikä se edes yrittänyt irrota (0). Estenouto nollille, kun Rena palautti esteen ohi. Liike kun on sujunut niin hyvin, ettei sitä ole tarvinnut treenata... Niinpä! Metalli oli vastenmielinen, mutta tuli kuitenkin käteeni (6). Tunnistusnouto: Liike, joka on koko ajan ollut veitsen terällä. Väärää kapulaa ei ollut tullut koskaan, mutta yhtenä päivänä ei pysty lähtemään koko noutoon tai ainakin täytyy odottaa toista käskyä, yhtenä lähdetään, mutta eksytään haahuilemaan ihan toisaalle, kolmantena haistellaan kapuloilla ja jumitutaan seisomaan sinne. Väliin mahtui onnistuneitakin suorituksia toki, mutta epävarmuus tuntui aina uudestaan iskevän Renaan, vaikka olen aina yrittänyt tunnaritreenissä välttää kaikkea painetta.Odotuksia ei siis ollut, mutta Rena tekikin tosi iloisen, varman ja siistin tunnistusnoudon (9). Kauko-ohjauksessa jälleen joku tuplakäsky ja pieni siirtymä (7). Kokonaisvaikutus 9 ilahdutti kovasti, samoin tulos 213 p. III-tulos, mutta kuitenkin meidän ensimmäinen voittajassa!

Joulukuun alussa (3.12.) tutustuimme Kotkan uuteen halliin. Tämä oli ensimmäinen koe, jossa liikkeet suoritettiin "kirjan mukaan". En enää muista, mikä oli suoritusjärjestys kussakin kolmessa ekassa kisassa, joten e.m. selostukset on kirjoitettu ihan vaan arvostelulomakkeen mukaan ja tuella.

Paikallamakuu oli jälleen virheetön (10). Seuraaminen oli noin valovuoden päässä edellisestä kerrasta (8), kiitos mm. Ansun, jonka kanssa pähkäilin seuraamisongelmaa ja sain palaset omassa päässäni ravistettua paikalleen. Kirjoitan niistä oivalluksista myöhemmin jos muistan. Istuminen jäi jostain syystä puolen pisteen verran vinoksi (9,5). Luoksetulon pysähdyksiä olimme hioneet Samulilta saamiemme oppien mukaan ja se oli hieno (9). Luoksetulon ja ruudun lähetyspisteet olivat samat, mikä sotki monia koiria lähtemään samaan suuntaan kuin luoksetulossa, mutta Rena ei lähtenut edes sinne (0). Estenoudossa sakkoja tuli hitaudesta ja vinosta perusasennosta ja jostain muustakin (7). Metalli nolla. En muista, oliko tämä niitä ei-pysty-ei-kykene kertoja vai sylkäisikö Rena kapulan pois kesken matkan, mutta perille se ei kuitenkaan tullut. Tunnarissa olisi pitänyt olla enemmän vauhtia ja perusasentokin jäi vinoksi, mutta varmaan joku muukin vähän mätti (8), mutta aika hieno tunnari kuitenkin. Kauko-ohjaukseen meni sitten se tulos. Rena teki tosi liikkumattomat asennon vaihdot seiso-istu vaihtoa lukuunottamatta. Siinä se huolellisesti asetteli takatassut etutassujen taakse vaikka takatassujen olisi pitänyt pysyä paikallaan ja etutassujen liikkua.  Johonkin asennonvaihtoon tarvittiin taas tuplakäsky. Tästä olisimme vielä selvinneet, mutta kun palasin Renan luo, se nousi perusasentoon vasta toisella käskyllä. Nolla napsahti, vaikka periaatteessa hieno liike . Kokonaisvaikutus jäi taas seiskaan, ja kyllähän siinä hommassa tiettyä tahmeutta taas oli. 189,5 pistettä. Jäimme siis 2,5 pistettä tuloksesta....

Jonna oli onneksi houkutellut minut  lähtemään vielä Lempäälän kokeeseen 10.12. Siellä meillä oli puolellamme se, että koe oli hallissa mattopohjalla ja se, että reissussa olivat mukana myös Jonna ja Magda, mikä nosti Renan mielialaa selkeästi. Päivän teema - tuplakäskyt - antoivat viitteitä jo paikallaolossa, jossa Rena tarvitsi kaksi käskyä noustakseen perusasentoon. Tuomari rankaisi vain hitaasta ylösnoususta yhdellä pisteellä (9). Seuraaminen oli HIENO. Se ei ollut täydellinen, mutta kun olemme senkin kanssa takkuilleet niin perusteellisesti, niin HIENO on ihan oikea sana (9,5) Pari perusasentoa jäi hieman vinoksi, ja juoksussa alkoi loppua kohden paikka väljetä sivusuunnassa, mutta ehkä sitä ei tuomarin suunnasta katsoen nähnyt. Istuminen kymppi . Luoksetulossa Renan mielenkiinto kohdistui valkeassa seinässä olevaan luukkuun juuri siksi hetkeksi, kun annoin käsimerkin. Toisella kyllä pysähtyi, kun viimein näki sen (6). Ruutuun lähettäminen oli tällä kertaa mielenkiintoista, koska nyt tiesin, että olin saanut näytettyä Renalle ruudun kehän ulkopuolelta ja vähän hetsattuakin siihen. Ilo oli suuri, kun Rena irtosi reippasti ruutun, pysähtyi käskystä hyvään paikkaan, meni käskystä maahan, pysyi paikallaan kun kävin kääntymässä sen luona ja siirtyi ripeästi seuraamaan kutsusta. Kauneusvirhe tuli vasta ihan loppuun, kun Rena ei ottanut perusasentoa ilman ylimääräistä käskyä. Damn! Se olisi ollut kympin ruutu, nyt kasi. Olimme kuitenkin jo voittajia ihan jo sillä, että ruutu onnistui ensimmäistä kertaa kisoissa!  Hyppynoudossa sakotettiin puoli pistettä hitaudesta ja aavistuksen vinosta perusasennosta (9,5). Metalliin tarvitsi tuplakäskyn ja kapula tippui suusta johonkin metrin päähän. Nosti kuitenkin itse ja toi loppuun asti (5). Tunnistusnoudossa tuplakäsky ja muita "epäpuhtauksia" (6,5). Kauko-ohjauksessa tuli taas tuplakäskyä ja siirtymistä (6,5). Kokonaisvaikutus 9. JESS! Pisteitä kaikista liikkeistä, Rena teki iloisesti, vaikka vaatikin aivan liian monta kertaa tuplakäskyn. 250 p, kakkostulos, VAIN 4 pistettä ykkösestä. Olimmesi  voittajia, vaikkei palkinnoille päästykään.

Olisi ollut kauhea into päällä päästä pian taas kokeeseen, mutta se ei ole talvella kovin yksinkertaista, varsinkaan voittajassa. Veikkolaan yritin päästä, mutta ilmeisesti siellä oli varattu vain muutama paikka VOI-koirille ja nekin olivat menneet jäsenille. Jono oli jo pitkä, joten uskoa kokeeseen pääsyyn ei ole niin paljon, että se olisi pitänyt treeni-intoa yllä. Jo toista viikkoa jatkunut jouluflunssa, sateet ja myrskyt ovat myös osaltaan aika vähän motivaatiota nostattavia.

Muutakin kuin tokoa

Agilityesteitä olemme nähneet vain hallin seinustoilla tokotreeneissä. Sen lajin suhteen ei ole siis tapahtunut mitään.

Raska jatkoi kesän näyttelyturneeta vielä yhden näyttelyn verran. Kaverina Valkeakoskella oli Arska (Muscida's Apocalyptica). Esitin molemmat ja oman vivahteensa touhuun antoi se, että Raskan ensimmäinen juoksu oli juuri edennyt tärppipäiviin... Muita kisaajia ei ollut ja molemmat pääsivät ROP-kehään. Arska huusi Raskan perään, kun Pipsa yritti viedä sitä. Tuomari vaati minua liikuttamaan molemmat koirat, ja Pipsa assisteerasi pitelemällä sitä toista. Loppu hyvin kaikki hyvin: vahinkoja ei sattunut , Arska oli ROP, Raska VSP ja molemmat saivat sertin. Jäimme vielä ryhmäkehiin, jossa Arska nostettiin kahdeksan parhaan joukkoon, mutta palkintopalleille ei kuitenkaan päästy. Arskaa pyöritin sen jälkeen vielä parissa näyttelyssä, mutta se viimeinen serti jäi vielä saamatta.

Raska kehässä Valkeakoskella

Arskan kanssa ryhmäkehässä

Arska Vantaalla. Apuhandleri Ekku auttoi, kun halusin itse ottaa kuvan.

Syyskuun 5. ja 6. järjestettiin SATYn luonnetesti kahtena iltatestinä Ogelissa. Kaapo oli tulessa 6.9. ja poika selvisi koettelemuksesta hienosti +174 p, laukausvarma. Hieno, hieno Kaapo! Mika ja Kaapo ovat myös treenailleet ahkerasti BH tähtäimessä. Kaapo oli myös meillä hoidossa päivän marraskuussa, ja edelleenkin: ihana Kaapo!

Kaapo

Syyskuussa meidät saavutti myös suru-uutinen: Manta (Multi Ch Glegdale Rare Rosemallow) oli lähtenyt sateenkaarisillalle. Kaunis, suloinen Manta. Manta jätti minunkin sydämeeni reiän, Rantin "kaksonen". Saatan tuskin kuvitella sitä tyhjyyttä, jonka Manta jätti Erjan ja Karin luo.

Manta hehkeimmillään, 5-vuotiaana 2006

Marraskuussa "jouduin" myös Kennelliiton valtuuston kokoukseen. En halunnut jatkaa valtuutettuna, mutta lupauduin varavaltuutetuksi, kun paikkoja oli niin vaikea täyttää. Tarkoittaa sitä, että kun en suostunut menemään tämän valtuustokauden ensimmäiseen kokoukseen keväällä, siellä ei ollut SATYn edustajaa. Nyt oli, kun minä menin. Ja kaksi seuraavaakin vuotta taitaa SATYn edustuksen paikallaolo olla sen varassa, menenkö minä sinne... Mistähän löytyisi sellaisia yhdistysaktiiveja, jotka sitoutuisivat hoitamaan loppuun ne tehtävät, joihin ovat lupautuneet? Eipä kyllä syyskokouksessa ollut toimihenkilöpaikoille tunkua, joten hyvä että jäsenistö on kuitenkin täysin tyytväistä .

Tämä lyhykäisyydessään kuluneesta syksystä. Hyvää vuotta 2012 kaikille! Yritän palauttaa blogin käyttöön ja siihen käyttöön kuin sen perustin: treeniblogiksi.

Olemme me muistaneet leikkiä myös kavereiden kanssa: ensi"lumilla" Raska, Rena, Toivo, Deco & Magda

Masa, Mei lì, Rena, Erja ja Raska

Raskan agility ei edistynyt lainkaan ennen kesäleiriä, eli emme treenanneet kertaakaan. Renakaan ei ole treenannut, mutta sehän ei kilpailemista estä . Agirotu pidettiin Lappeenrannassa 10.7. ja kyllähän sinne tietysti piti mennä ja kun joukkueeseen kerran tarvittiin koiraa, niin lupasin Renan mukaan. Tukalan helteisessä Kisapuistossa (lämpö taas kerran 30 asteen hujakoilla) starttasimme sitten "Karvakuonottarien" ensimmäisenä viestinviejänä. Ja ihan hyvin starttasimmekin, tuloksena joukkueen ainut virheetön ratasuoritus! Muut joukkuelaiset olivat Matti & Venni, Erika & Riemu sekä Katsu & Hippa. Airisagilityssä on taas menossa sukupolven vaihdos, mutta uusi sukupolvi ei ole ihan vielä kisavalmista tai -ikäistä.

Rena keinulla (kuva: Kirsi S)

Raska pääsi jatkamaan agilityharrastustaan kesäleirillä Hartolassa 23. - 28.7. Sunnuntaina ja maanantaina agilityä oli kouluttamassa Sanna ...(?) Ehdimme harjoitella muutaman esteen radanpätkillä (hypyt ja putki) ennakoivaa valssia. Estetreeniä teimme puomilla ja aalla, pituuden ja renkaan harjoittelun yhdistimme irtoamisharjoitukseen.  Lisäksi irtoamisharjoitusta tehtiin pitkällä suoralla (hypyt ja putki). Takaakiertokin oli maanantaina ohjelmassa sekä hyppy-ympyrä. Raska sai hyvää tehokasta treeniä, kun palasteltiin harjoitukse tarpeeksi lyhyisiin pätkiin. Eikä ollut yhtään hassumpi! Nipistämäänkin pääsi vain kerran...

Lipsuin periaatteistani sen verran, että Renakin treenasi sunnuntaina yhden mölliradan matalilla esteillä. Me kun nykyisin vain kisaamme, emme harjoittele . Ilman sen kummempaa harjoitteluakin selvisimme tiistain kilpailuradasta virheettä ja saimme Pablon maljan kotiin jo kolmantena vuonna peräkkäin. Tämän vuoden kilpailut taisivatkin Renan oaslta olla sitten siinä...

Möllirata oli oikeasti möllimölleille, koska kisaamassa olivat myös juniorisarjalaiset Raska, Rymy ja Riimi. Seniorimölli Aarne voitti, Wolke oli toinen ja Raska kolmas. Raskakin on siis korkannut agilitykisat, vieläpä palkintopallisijoituksella . Juoksun jälkeen voisi varmaan miettiä treenaamisen jatkamista.

Takaakiertoharjoitus

Viimeistään palkatessa tuli hiki

Kuten ”edellisessä jaksossa” jo vihjasin, osallistui Raska elämänsä ensimmäiseen oikeaan näyttelyyn 2.7. Tuusulassa, tuomarina Leni Finne. Päivä oli helteinen, kolmenkymmenen celsiusasteen tietämissä, ja Tuusulan urheilukentällä oli juuri niin tukalaa kuin siellä tuppaa olemaan. Raska saapui näyttelyalueelle melkeinpä räyhäkkäästi, reippaana ja uteliaana, mutta hetken päästä ilmeisesti helle, hormonit ja huima määrä hurttia sai sen mielialan laskemaan. Tutut ihmiset ilahduttivat, mutta se nyt on vaan niin, että Raskalla roikkuu helteessä kielen lisäksi myös häntä.

Typsy innostui temputtelusta ja naksuttelusta ja kehään mentiin iloisin mielin. Raska esiintyi ja liikkui hyvin, mutta minuun iskivät pahat aavistukset, kun tuomari jo ennen pöydän takaa nousemistaan  alkoi kaivelemaan esiin rotumääritelmää ja mittakeppiä. Tuomari asetti mitan mielestään 56 senttiin ja heilutteli sitä Raskan selän päällä ja oli sitä mieltä, että ”tämähän on tuskin 50 senttiä!” Tässä kohtaa hieman protestoin, sillä pieni se voi olla, mutta kääpiömitan se ohitti sentään jo puolivuotiaana!  (Tuomarikoulutukseen kannattaisi ehkä lisätä mittatikun oikea käyttö – tai jos se koulutuksessa jo on, lisätä harjoitustöitä – sillä tämä ei ole eka kerta, kun mittaus menee ”vähän” pieleen: pari vuotta sitten leirinäyttelyssä tuomari sai Rantista lähes oikean kokoisen…)

Koukku hännän päässä tuotti meille harmaan nauhan eli laatumaininnan HYL, mutta e.m. virheitä lukuun ottamatta arvostelu oli oikein hyvä. Harmaa nauha ekasta näyttelystä ei ole erityisen kannustava, mutta en ollut ihan niin järkyttynyt kuin kasvattaja-parka , koska arvosteluja puhtaaksi kirjoittaneena tiesin, että Raskalla ei ollut kuitenkaan kunnia olla ensimmäinen, joka sai hännän pään takia HYLyn, vaan sen ”onnen” sai osakseen eräs airis jo viime kesänä.

Todella miellyttävä tuomari! – Eikä vain sen takia, että antoi Raskallekin SA:n ja sijoitti sen kolmanneksi, mikä merkitsi SERTiä myös Raskalle. Jotkut näyttelypäivät vaan ovat mukavampia kuin toiset – helteestä huolimatta . Molemmat koirat saivat hyvät arvostelut (jotka päivitän kotisivuille – joskus) ja Raskan koosta tuomari totesi vain, että kokoskaalan alarajalla, ja olin kuulevani myös lauseen ”which I prefer”, mutta sitä ei kehätoimitsija ollut kirjoittanut.

Näännyttävän päivän jälkeen koirista ei saatu kovin ryhdikkäitä kuvia ilman avustajaa. Toivottavasti tulee vielä uusia tilaisuuksia ottaa Kaaposta edustuskuvia, kun se kuitenkin on melkoisen edustava

Raska

Kaapo (kuvat by Mika V)

Meillä on ollut kuuma. Välillä on satanut vähän. Sitten on ollut kuuma tai kuumempi. Ja aika usein on ollut SIETÄMÄTTÖMÄN kuuma! Ei se tietysti haittaisi, jos voisi istua puun alla varjossa ja liottaa varpaita järvessä, mutta olosuhteet eivät ole olleet ihan niin suotuisat. Eli läähätystä ja hikoilua pääasiassa.

Pääsimme jossain vaiheessa kesäkuuta myös Mantan juhliin ja saimme samalla nähdä pienen (siis periaatteessa pienen) Masa-pojan. Pimut juoksutettiin metsässä, Mantaa juhlittiin ja Masaa syliteltiin ja siliteltiin. Hauska päivä siis

Manta  10 v

Millolan kolme äMMää rivissä

Kyläilyreissulla otettiin Erjan avustuksella Raskasta poseerauskuvia

Tällaista meillä... helteelläkin...

Olemme kevään mittaan kyllä treenailleet tokoa, vaikka kirjoittamisen inspiraatio on antanutkin turhaan odotuttaa itseään. Pääsiäisviikko meni ilman ainuttakaan treeniä, mutta muutoin olemme treenanneet keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Nyt ovat alkaneet ATD:n kimppa- ja ohjatut tokot. Tällä viikolla olemme kuitenkin "tauolla", koska treeniajat on varattu SM-joukkueelle.

Kirjoittaminen alkoi kai puuduttaa, kun tuntui, että toistan itseäni eikä homma etene. Treenaaminenkin alkoi hetkellisesti puuduttamaan, kun tuntui, että edistyminen Renan kanssa on pysähtynyt ja kohtaamme koko ajan vain uusia ongelmia. Ryytymiseltä pelasti kuitenkin se oivallus, että Raska puolestaan oli edistynyt huimasti. Kun Raskalle syttyi oivallus siitä, mitä paikallaolo tarkoittaa, tuntui, kuin olisimme edistyneet valovuoden. Renakin jaksaa väläytellä aina välillä ja ainoa este edistymiselle olen lopulta minä, joka en jaksa tehdä perustreeniä kotona, vaan treenaminen todellakin jää niihin pariin kertaan viikossa.

Renan kisakunnosta puuttuvat edelleenkin ruutu, tunnari ja luoksetulon stopit täydellä matkalla. Kaikki vaativat vain harjoittelua. Ruudun kanssa aloin olla jo epätoivoinen, kunnes viimein ymmärsin, että Rena tarvitsee yksiselitteisen kuvan siitä, mitä siltä odotetaan. Niinpä paikan osoittaminen targetilla ja seisomaan pysäytäminen tuntuvat ratkaisseen ison osan ongelmasta. Tunnariin pitäisi saada onnistuneita toistoja ja sitä myötä Renalle itseluottamusta. Stoppeja pitäisi treenata pidentämällä matkoja pikkuhiljaa. Eli enää ei puutu kuin että joku treenaisi

Raska-Rascal muuttuu aivan toiseksi koiraksi halliin päästessään. Viimeeksi, kun menimme yksilöohjaukseen, Pipsa kysyi, että olinko vaihtanut koiraa... Seuraaminen ja perusasentoon siirtyminen ei onnistu vielä ilman apuja, mutta pyllynsiirto osataan jo! Liikkeestä pysähtymiset menee teknisesti hyvin autettuna, eli hyvällä alulla ollaan. Kaukojen tekniikka olemme myös harjoitelleet, ja seiso-istu on Raskallekin vaikea. Noutokapula pysyy suussa liikkeesä, mutta istuminen ja kapulan piteleminen saman aikaisesti on vielä jotain todella ihmeellistä Raskan mielestä. Ruutuun Raska irtoaa vauhdikkaasti lelupalkalle. Luoksetulo on yhtä vauhdikas, mutta eteenistuminen vielä työn alla, tietysti. Ja ne paikallaolot - maaten ja istuen - alkavat olla todellakin sillä mallilla, että lisäämme matkaa ja aikaa. Hypylle irtoaminen onnistuu jo (ainakin melkein) pelkällä käskyllä, paikalla seisomiseen on saatava varmuutta. Siinä olivatkin varmaan Raskan "temput".

Agilityä Raska on treenannut vähän, mutta tehokkaasti. Mutta ei sellaista tehokkuutta olekaan, että niin vähällä treenaamisella mitään erityisempää saisi aikaan. Kierrokset nousevat tässä lajissa nopeasti ja kaikki tehdään vauhdilla ja voimalla - ohjaajan nipistely lisäksi kirurgin tarkkuudella...

Näyttelyesiintymistä olemme harjoitelleet kahdessa match showssa. Naksulla palkkaaminen seisomisesta ja oikeasta liikkumisesta on ollut niin tehokasta, että emmem me taida useampia harjoitusnäyttelyitä tarvitakaan.

Renakin on "treenannut" agilityä - ne samat kaksi kertaa kuin Raska. Teimme rataa medihypyillä ja Renalla oli oikeain hauskaa. Tulipa taas todettua, että ohjaajan ohjaustaidot katoavat paljon nopeammin kuin koiran osaaminen.

Olen jo pääsemässä päivän tasalle sillä viime viikolla, helatorstaina 2.6., vein Renan BH-kokeeseen! Meni yli kolme vuotta toipua edellisestä BH-traumasta ja vähän se yritti nytkin kurkistella olkapään takaa.  Tottiksesta ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa, seuraamiset olivat luokattomat, jäävät olivat nopeat ja oikein, luoksetulo pk-tuomarille a-i-v-a-n l-i-i-a-n h-i-d-a-s (Renalle tosi reipas), mutta paikallaolo erinomainen. Kaupunkiosuudessa ei ollut minkäänlaista ongelmaa, vaikka ylimääräisetkin pyöräilijät soittelivat kelloa ja Rena oli ainoa, johon häiriökoira reagoi ("hei - toihan ei olekaan dobermanni!). Rena ei reagoinut kuitenkaan mitenkään, joten BH-koe on HYVÄKSYTTY!

Torstain vietto jatkui synttäreillä RALLIn luona. Gegdale R-pentue - siis ne, jotka ovat vielä hengissä - täytti 2.6.2011 10 vuotta. Ralli on melko tuhti, parraton ja kuuro, mutta erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa ja jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolinen. Tietysti oli ihanaa nähdä myös Rallin perhettä. 10-vuotisjuhlat jatkuvat vielä, sillä odottelen edelleen audienssia Mantalta, jotta pääsemme viettämään toiset täyden kympin synttärijuhlat.

Lauantaina muistelinkin sitten Rantia. Siitä on todellakin jo vuosi

BH Glegdale Ravishing Rose, Ralli 10 v.

Kesä & Saimaa

Olisi pakko saada blogi taas henkiin, jotta pysyisin itse selvillä treeneistämme . Aikaa vaan ei koskaan tunnu olevan riittävästi tai ainakin saan sujuvasti käytettyä aikani kaikkeen muuhun. Tässä kuitenkin kameraan tarttuneita kuvia tältä keväältä, tuleepa ainakin yksi postaus toukokuulle .

Tuulan uusi käppänä, Rena ja Raska 19. huhtikuuta

Raska Lappeenrannassa pesäpallokatsomossa 24.4.

Rena seuraa silmä kovana ajolähtötilannetta (ken ties)

Kamera jäi tuonne kaupunginlahden vastarannalle, joten kännyllä kuvailin todistusaineistoa jäiden haihtumisesta Saimaalta 26.4.

15. toukokuuta vierailimme Ransulassa - Viksu ja Raska

Venni, Viksu ja Niki ihmettelevät pihalle ilmaantunutta tornadoa

Rena on tyytyväinen, että pikkupirulla on muita kiusattavia

No nyt se TAAS roikkuu niskassa - "omalla" voikukkapellolla 20.5.

Maanantaina oli vaihteeksi Renan kimppatokovuoro. Aloitin Renalla luoksetulolla, kun pysäytysmerkit olivat valmiina ja "rata" vapaana. Ensin suora luoksetulo, joka oli hyvä. Sitten jätin Renan takapalkan kanssa tarkoituksena pysäyttää se seisomaan. Takapalkkana ei ollut paras mahdollinen lelu. Se ei hidastanut Renaa, mutta pysähtymistä ei myöskään tapahtunut ennen kuin noin 5 metrin valumisen jälkeen. Toisella yrityksellä Rena valui edelleen, mutta meni sen lisäksi maahan, kun seisominen ei kelvannut. Vaihdoin takapalkan hiireen, mutta silläkään ei tullut pitkältä matkalta terävää pysähdystä. "Luovutin" ja lyhensin matkaa siirtymällä itse toisen pysähtymismerkin luo, jotta saimme hyvän pysähdyksen. Maahan pysäyttäminen oli edelleen hyvä. Hallin koko pituus on 25 metriä, joten treenissä etäisyys jää jopa muutamaa metriä vajaaksi, mutta ensimmäinen pysäytyskäsky ei silti mene läpi.  Pitää varmaan yrittää käyttää apuohjaajaa Renan palkkaamiseen, jospa sillä onnistuisi.

Vaikka olin juuri edellisellä kerralla päättänyt treenata ruutua jonkin aikaa vain lähettämällä lelulle, sain kuitenkin päähäni kokeilla jotain muuta, kun näin alustan ruudussa . Lähetin Renan muutaman metrin päästä ruutuun "koske" -käskyllä ja sinnehän se lähti iloisesti alustaa läppäisemään. Tein muutaman toiston venyttämällä matkaa, vaihtamalla käskyn ruuduksi ja palkkaamalla naksulla. Sitten otin alustan pois ja jatkoin lähettämistä vähän pidemmältä matkalta. Ja kas vain: Rena hakeutui oikeaan kohtaan haahuilematta kulmamerkkien luona! Vauhtia tarvitaan lisää, mutta sitä tullee varmuuden kasvaessa. Olen monta vuotta ajatellut, että ruutu on liike, jossa olisi hyvä hyödyntää klikkeriä. Miksihän kokeilin sitä ensimmäistä kertaa vasta nyt??

Puukapulanoutoja teimme joitakin. Hieman taas tökki, kun oli hieka-alusta, mutta hypylle Rena hakeutuu todella hyvin. Kapulan nostaminen on edelleenkin jonkun sortin ongelma. Kaukkarijumppaa edelleen ja aina vaan ja jatkuu toistaiseksi. Seuraamista tein useampaan otteeseen. Lopuksi kipposeuraaminen. Pieniä katkoksia tuli, mutta häiriökin oli voimakasta.

Raskakin pääsi treenaamaan. Lähetin sen ruutuun lelulle muutaman kerran. Hyvin irtosi ja matkan varrella sivulla treenava valkkari aiheutti vain loivan mutkan matkaan. Malttoi kuitenkin mennä lelulle eikä kaverin luo. Muuten treenattiin perussettiä, josta palkka naksulla, sekä lelulla leikkimistä ja irrottamista.
 

Lauantain ohjelmaamme kuului sekä tokoilua että uintia.

Ensin kävimme Raskan kimppatokovuorolla treenaamassa hallilla tunnin. Koska tunti yhteen soittoon on Raskalla vielä vähän kohtuuton treeniaika, niin Renakin pääsi vuorollaan hommiin.

Raskan kanssa naksuttelin ensin ihan vaan kontaktia, kun uudet treenikaverit olisivat tietysti olleet mielenkiintoisia. Sain Raskan huomion nopeasti itselleni, jonka jälkeen Janina kävi "häiriköimässä", eli harjoittelimme luoksepäästävyyttä ja yllätyksekseni Janina pääsi lääppimään Raskaa ja se silti piti kontaktia, kun palkkasin tarpeeksi usein. Kirppu on alkanut sisäistämään yhdessä tekemisen idean.

Muutoin treeniohjelmamme oli tavanomainen: perusasentoa, seuraamista, maahanmenoa, istumista, seisomista ja paikallaolotreeniä. Maahanmenoon alkaa löytyä jo nopeutta - mutta ylösnouseminenkin on tosi nopeaa . Paikallaolotreeni pitikin sitten tehdä ihan alkeiden kautta. Raskan(kin) kanssa on jo tosi kiva tehdä töitä.

Rena teenasi seuraamista, kaukoja ja ruutua. Ruudussa oli hiiri targettina alustalla ja irtoaminen oli silläkin aika verkkaista - mitään hiirtä "huonompaa" ei kannata ruutuun laittaakaan, jos haluaa tässä vaiheessa lähettää pidemmältä matkalta. Seuraamisessa käännöksiä, askelsiirtymiä ja paikkaa. Taidettiin ottaa rytminmuutoksiakin.

Myöhemmin iltapäivällä suunnistimme Hyvinkäälle SATYn järjestämään uintitapahtumaan. Otin ensin Renan. Uittajan kanssa se ui ensin pystyssä ja pyrki reunalle, mutta kun oli reilusti päädyssä odottamassa, niin tuli suoraan. Muutama altaanmitallinen ensin uittajan kanssa. Sen jälkeen tuuppasin (ei ollut ihan vapaaehtoista ) Renan itse altaaseen ja ohjasin hihnalla altaan toiseen päähän. Päässä pyrkyä altaan reunalle, mutta käänsin väkisin takaisin ja palattiin luiskalle. Kerta kerralta homma sujui paremmin ja viimeisellä yrityksellä Rena meni lähes vapaaehtoisesti altaaseen, ui tehokkaasti ja kääntyi ympäri, kun sanoin "käänny". SIllä oli liivit päällä koko ajan, mutta uinti oli varsin tyylikkään näköistä. Ensi kerralla saa mennä "ilkosillaan".

Raskakaan ei halunnut vapaaehtoisesti altaaseen. Sinne jouduttuaan se ui kuitenkin hyvin ja seurasi uittajaa, kun ei reunalle laskettu. Ui hyvin minua kohti. Raskan ryhmässä oli vain neljä koiraa ja uittaja uitti Raskaa, sisko-Trineä ja skottia vuoron perään. Viimeiset altaanmitalliset siskokset uivat peräkkäin ja vihoviimeiselle vedolle molemmat pääsivät ilman liivejä. Raska on pätevä uimari, mutta ei ollut vielä ihan varma, oliko uiminen kivaa.  

Ei varmasti jäänyt viimeiseksi uintikerraksemme. Seuraavalla kerralla pärjäämme varmasti ilman uittajaa, kun hankin tytsyille tarkoitukseen sopivat pannat. Pitäähän tytöillä uikkarit olla!

Niin ja Kaapokin oli uimassa. Näytti olevan äitinsä poika, eli ensin pyrkyä ylöspäin, mutta oikea uintityylikin löytyi lopulta.

Todistusaineistona suttuinen kännykkäkuva: Raska ui. Jos jollakin on kuva Renasta tai Raskata uimassa, niin saa lähettää mulle

Pakkaset ovat hellittäneet, mutta jäätiköt kiusaavat vielä, joten Tiltulle kävi jälleen tiemme - ja onhan se kivaa pystyä treenien jälkeen käymään samalla reissulla kaupassakin ilman, että kukaan ihmettelee, missä ojan pohjalla tuokin nainen on ryöminyt...

Raskalle perusasentoja ja seuraamista. Hetkittäin tuntui jopa siltä, että sillä saattaa olla seuraamisesta muutakin ajatusta kuin pelkkä juustonpalan kurkottelu. Maahan-käskyä olen vahvistanut nyt sen verran, että muussa asennossa sitä oli vaikea saada pysymään. Paikallaistumisharjoitukset olivat siksi kohtuullisen vaikeita mutta jostain syystä jouduimme palaamaan paikallamakuussakin alkua aikaisempaan aikaan. Maahan-käskyä vahvistin edelleenkin, väliin muutama istuminen. Näiden lisäksi eteen istumista.

Viimeinen rupeama lähinnä leikittiin. Kuivaharjoittelin myös sylkkäriä ja pari poispäinkääntöäkin. Sylkkäri vasemmalla kädellä ei ollut onnistua lainkaan. Raska kääntyi tosi hankalasti omaan oikeaansa. Pyöritin sitä sitten namin perässä oikeaan ja vasempaan, minkä jälkeen sylkkärikäännöskin onnistui edes jotenkin.

Rena seurasi kauniisti ja teki kaikki jäävät. Istuminen meni hienosti, maahanmeno meni hienosti, mutta seisominen meni istumiseksi. Toisella yrityksellä sekin osui kohdalleen. Suora luoksetulo hieman loikkien mutta aivan täydellinen perusasento. Stoppi takapalkalla. Ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä vaan vilkaisi taakseen. Toruin ja kutsuin uudestaan. Sillä kertaa hyvin vaikka hitaasti. Maahanmeno luoksetulon yhteydessä oli taas bueno.

Metallinoutokapula ujostutti taas, mutta otin yhden pitämisharjoituksen ja yhden maastanoston jälkeen ihan oikean noudon. JA se meni hyvin.  Tunnarin tein kuudella kapulalla. Lähetin vajaan metrin päästä. Etsi rauhallisesti ja nosti oman, mutta usko loppui, kun en vahvistanut, pudotteli ja jätti lopulta eteeni maahan ja otti perusasennon. Nostin kapulan Renan suuhun siihen sivulleni, kehuin ja palkkasin. Toisella yrittämällä uskoa riitti sitten tuoda kapula luovutusasentoon asti. Vieraissa kapuloissa oli vähän kuolaa, mutta ei varsinaisesti maistellut niitä.

Vähän kaukkarijumppaa tein odottaessani lupaa kaivaa kissanruoka esiin kipposeuraamista varten. Kissanruuan haju lamaannuttaa Magdan kyvyn leikkiä, joten muiden treenit loppuvat, kun Rena tekee kipposeuraamisen. Seuraamisessa tuli kaksi herpaantumista, toinen aika paha, kun kävimme tekemässä täyskäännöksen Raskan ja Magdan välissä. Kokosi itsensä kuitenkin ilman pakotteita. Juoksussa paikka väljenee ja hitaassa käynnissä tiivistyy. Mutta tasaisessa vauhdissa pysyy kuitenkin tasaisena .

Innostuin lähtemään Agitokolaan treenaamaan Raskale aksaa ja Renalle ruutua. Ruudun harjoittelua varten piti raivata hallin toiselle reunalle vapaa linja ja kepit piti verkottaa Raskaa varten. Aikaa meni, kun yritin tehdä kaiken sovussa selkäni kanssa.

Ensimmäiseksi tein Raskalle hyppytekniikkatreenit samalla harjoituksella kuin lauantaina.Toistoja tuli ehkä kuusi. Putkeen lähetyksiä jälkiruuaksi ennen taukoa.
Seuraavassa rupeamassa harjoittelimme keppejä. Raska menee verkoissa hienosti, pujottelun aloittaminen vain tökki ensin, kun Raska useampaan kertaan aikoi oikasta keppien ohi lelulle. Kun olin kertaalleen jättänyt lelun sisäänmenoon kakkoskepin viereen, alkoi oikea siäänmenoaukkokin hahmottua paremmin. Otimme tuntumaa myös "vauva"renkaaseen. Namin perässä Raska loikkasi sujuvasti renkaan läpi ja teimme useampia toistoja.

Kolmannella kierroksella teimme vielä vähän keppejä ja rengasta sekä putki-hyppy -yhdistelmää eri variaatioina.

Rena tokoili vain kaksi kierrosta, kun Raska sai sekä aloittaa että lopettaa. Ykköskohde oli ruutu ja innostuin taas kokeilemaan eri menetelmiä. Lähetin lelulle pitkästä matkasta, mutta yritin myös saada Renaa hakeutumaan itse ruutuun lähempää ja ilman targettia. Sujuu hyvin, jos käyn näyttämässä ruudun ensin, mutta ilman näyttämistä tai targettia on epävarma ja haahuilee kulmamerkin luo - jos edes pääsee ruudulle asti. Tein jopa yhden kutsun ruutuun pitkältä matkalta. Pitäisiköhän vaan tehdä päätös, että n seuraavaa toistoa lähetän Renan pitkältä matkalta leulle?

Teimme myös luoksetulotreeniä. Ensimmäinen stoppiyritys kaukaa oli taas tuhoon tuomittu. Takapalkalla onnistui, mutta silloin ennakoikin ihan kiitettävästi lähtemällä hitaasti liikkeelle. Maahan-käskyn saa antaa sellaisella etäisyydellä, että uppoaa nätisti. Treeniä, treeniä vaan, kunhan ulkokentille pääsee... Otin yhden ainoan liikkeestä istumisen. Se meni niin hyvin, että ei ollut tarvetta tehdä toista kertaa. Seuraamista myös, suoria ja käännöksiä, juoksua ja hidasta. Pientä kaukkarijumppaa. Siinä taisi olla Renan harjoitteet.