Emme ole paleltuneet hengiltä emmekä hukkuneet lumeen, mutta kun...

Rena ei sitten oikeasti aloittanutkaan juoksuaan. Kokeilin sentään kahtena aloitusta seuraavanakin päivänä, että saan siltä edes vaaleanpunaisen näytteen enne kuin julistin juoksun alkaneen - mutta ne olivatkin ainoat näytteet sen ensimmäisen vuotopäivän jäälkeen, kun jotain väriä irtosi. Eikä Renan värkki edes näyttänyt siltä, että sillä olisi juoksu (eikä näytä vieläkään).

"Juoksun" takia kuitenkin jätin Renan kotiin tokokurssilta 19.12. Menin itse kyllä kuunteluoppilaaksi. Aiheena oli tunnari ja olisi pitänyt varmaan tehdä muistiinpanot heti, mutta yritän kaivella poimunmutkasta, koska lähestymistapa kuulosti musta järkevältä. Ensimmäinen edellytys on, että koira osaa noudon. Siis osaa . Tikun nosto opetetaan koiralle erikseen, eli ideana on, että tikku nostetaan ja sitä kannetaan etuhampailla - rouskutusvaara pienenee. Tikku laitetaan kämmenpohjaan peukalon ja pikkusormen varaan ja yritetään saada koira oivaltamaan, että se otetaan etuhampailla.

Hajutunnistus opetetaan erikseen ja siinä on hyvä käyttää jotain muuta kuin tikkua, niin voidaan harjoitella, vaikka tikun kantaminen ei olekaan vielä kunnossa. Yksi tapa on käyttää mappikansioita piiloina - niiden mekanisimiin voi sitten kiinnittää tikunkin niin, ettei väärät irtoa.

Kun kokonaista liikettä viimein harjoitellaan, koiralle ei anneta palautetta, ennen kuin tikku on ohjaajan kädessä ja sen oikeellisuus on "tarkastettu". Jos tuli väärä tikku, ei lähetetä hakemaan uutta, vaan tehdään kokonaan uusi tunnistusnouto (tikut siirretään toiseen paikkaan) ja koira saa vasta sitten uuden mahdollisuuden. Tässä pääpiirteissään, mitä muistan.

Sunnuntaina 20.12. kävi Kaapo poika trimmissä. Ilouutinen oli, että Kaapon pitkäaikainen keuhkoputken tulehdus tuntui viimeinkin parantuneen . Ja ilohan toki Kaapoa oli trimmatakin . Turkki lähti hyvin ja poika oli pöydällä kuin  unelma. Reilu kolme tuntia hommia ja kypsä turkki oli vedetty alas. VAU!

 

Kun Rena ei siis sittenkään vuotanut, annoin Jonnan houkutella itseni jouluaatonaattoyön agilitytreeneihin Purinalle. Hauskaa oli, mutta ihan tarkkaan en muista, mitä treenattiin . Joitakin ohjauskuvioita väännettiin ja kontakteja harjoiteltiin Renalle urakalla ja saatiinkin se laukkamaan puomi alusta loppuun - JIIHAA! Decon katseleminen kuumensi Renaa niin, että se kiljui kentän laidalla ja sai siitä vähän puhtia omalle radalleenkin. Eli tyttö oli hyvässä vireessä.

Joulupäivänä tein Renan kanssa piitkän lenkin ja totesin sen olevan vähän innoton. Iltaa kohden se olikin sitten jo tosi omituinen. Makasi enimmäkseen hievahtamatta ja kun viimein lähti liikkeelle, oli kuin hidastetussa filmissä ja saattoi jähmettyä paikalleen seisomaan kesken askelluksen ja nojata nenäänsä johonkin pintaan. Onneksi se iltapissalla liikkui ihan normaalisti, vaikka olikin edelleen vaisu, joten en alkanut mediheliä soittelemaan. Tapanina se alkoi iltaa kohden palata ennalleen ja sitä seuraavana päivänä se olikin sitten jo aito apina, eli ohi meni, oli mitä oli.

Pakkaset kuivattavat Renan tassuja ja sen päälle treenit suolatussa hallissa onkin sitten liikaa: anturan reunat olivat kovat ja halkeilevat ja selvästi kipeät - en kuitenkaan usko, että se olisi riittänyt syyksi Renan "outoiluun" - oli se niin outo. Hallitreenit saa kuitenkin toistaiseksi unohtaa ja Tummelia kuluu.

Renan kummallisuudesta johtuen "unohdin" Tapaninpäivän tokotreenit. Seuraavan maanantain kimppatokotreenin unohdin sitten ihan oikeasti. Siirtymävaihe kalenterien välillä ei onnistunut ihan täydellisesti. Kun kerran pakkasten keskellä tähän "unohduksen" tilaan päästiin, niin siitä onkin sitten ollut vaikea virota; en saa itseäni treenamaan en sitten millään .

Uuden vuoden aaton vietimme Millolan rauhassa. Kävin kuutamokävelyllä Rantin ja Renan kanssa ja sillä reissulla katselimme yhden naapurin roomalaisia kynnttilöitä tai mitälie ja puolen yön aikaan ilotulituksen järjesti naapuri pellon toisella puolella, mutta siinä se sitten olikin. Kun tulimme kotiin kahden jälkeen yöllä, Askisto oli täysin hiljainen, kauempaa kuului kumua. Ja Renasta oli ihana kieriskellä rakettien jämissä...

2.1. olisi ollut viimeinen kerta tokokurssiamme, mutta en halunnut viedä Renaa hallin hiekalle ja itsekään en viitsinyt lähteä pakkaseen - hyihyi, laiskimus! Eli tosi pahasti jumittaa treenivaihde.

Tyhmästä päästä kun kärsii koko ruumis - tai ainakin Renan tassut - niin kertaalleen piti tyhmänä käydä kokeilemassa hallitreeniä, kun olin lomalla vuoden ensimmäisen viikon. Tuloksena vaihtelevilla kolmella jalalla kulkeva Rena ja uuden Tummeli-purkin hankinta .

Vuoden 2010 treenejä ei siis ole aloitettu vielä. Mutta ehkä ehdin ryhdistäytyä vielä ennen kuin Rena oikesti aloittaa juoksun .