Pirskeet aloitettiin Jonnan, Remon ja Decon kanssa Hämeenkylän koulu pihalla (sillä, jonka nimi ei ole Hämeenkylän koulu...). Rena harjoitteli vasemmalle kääntymistä ja minä ohjauskäden pitämistä alhaalla. ("Oot sä  helvetin hyvin opettanut sen hyppäämään!" - treeniseura on hyväksi.) Lisäksi tuli todennettua se, että olen opettanut myös, että alhaalla oleva vasen käsi merkitsee jääviä liikkeitä... Eli opeteltiin seuraamista ilman pysähdyksiä käsi alhaalla. Mulla on ihan aito käsiongelma tällä hetkellä: miten vasenta kättä voi heilutella 'luonnollisesti' ilman, että loitontaa koiraa??

Renan edestä sivulle siirtymiset on napakoita, vaikka pyrkyä ylöspäin onkin. Ei kuitenkaan 'taklaa' mua enää ja peppu menee kertapompulla perille asti hyvään perusasentoon. Luoksetulossa eteenistuminen vääntyy vinoon, mutta muutaman ohjausharjoitteen jälkeen eteen istuminen luoksetulon yhteydessä onnistui myös kauniisti. Lopuksi vielä muutama lelulle irtoaminen.

Koska olin raahannut ruutumerkit ja tunnarikapulat paikalle Remoa varten, sai Rantikin muistella ruutua ja tunnaria. Ruudussa oli lelu, joten siinä ei ollut sen enempää muistelemista, mutta tunnarin muistelu oli mielenkiintoisempaa. Ranti on harjoitellut tunnaria viimeeksi lähes kolme vuotta sitten. Mukana oli 20 tunnarikapulaa, jotka levittelin epämääräiseen muodostelmaan. Ranti lähti tarmokkaasti etsimään 'etsi'-käskyllä, mutta ei ilmeisesti ihan muistanut, mitä piti etsiä. Nenä siirtyi kapulalta kapulalle koiran tehdessä kierrosta myötäpäivää. Kummasti kuono ei vaan tuntunut osuvan omaan. Kierroksella nro kaksi Ranti haisteli jo omaakin, mutta ei tarttunut siihen. Se ehti lähmiä ja pyöritellä useampia kapuloita, ennen kuin poimi väärän.

Pyysimpä sitten etsimään oman kapulan kertaalleen aluskasvillisuuden (Yes! - Sitä todellakin on riittävästi!) seasta ja kokeiltiin sitten uudestaan. Nyt nousi oma, mutta lähes kaikkia muita kapuloita ehti poika lähmiä sitä ennen, eli ei ihan vielä koesuortiukseksi kelpaavaa, mutta oma kuitenkin löytyi :-). Jos tuosta pitäisi rakentaa koesuoritus, niin mitähän pitäisi tehdä? Väärät kiinni alustaan? Vähemmän kapuloita? Onneksi ei tarvitse stressata vaan voi pohdiskella ihan yleisestä mielenkiinnosta. Niin, ja kyllä siitä palikasta vähän säleitäkin irtosi...

Lähdettiin siitä sitten jatkoille harjoittelemaan sosiaalista kanssakäymistä. Talossa oli yhdeksän lasta ja kahdeksan koiraa (myöhemmin itse asiassa 11), koirat tosin jaettuna kolmeen kerrokseen. Ranti ja Rena kruisailivat hännät heiluen lasten seassa - kummallekaan ei tuota koiriin tottuneet lapset mitään ongelmia, lenkillä vastaan tulevat huutavat ja juoksevat lapset sitten puolestaan aiheuttavat kyllä reaktioita useimmiten.

Kotiin käveltiin illan jo pimettyä ja voin raportoida, että Länsi-Vantaa akselilla Hämeenkylä-Askisto oli vappuaattoiltana autio. Yksi tyyppi, jolle neljä metriä jalkakäytävää ei olut riittävästi, nähtiin, mutta kaveri oli kellahtanut ojan puolelle siinä vaiheessa, kun ohitettiin, joten meille tien leveys riitti hyvin ;-) (Juu ja kyllä se sieltä omin jaloin kömpi ylös - en syyllistynyt heitteillejättöön)