Kuluneen kuukauden aikana on tullut tokoiltua vähän kotona ja muuallakin. Kolmella viimeisellä viikolla olemme päässeet treenaamaan TIltun koirakoululle ja maanantaina oli myös ATD:n kimppatoko.  Kun en enää ihan tarkkaan muista mitä missäkin treenissä on tullut tehdyksi, niin yritänpä tehdä kirjanpidon liike kerrallaan.

Paikallaolot. Tammikuun kursseilla tuli treenattua paikallaoloja sen verran tiiviisti, että ne ovat jääneet nyt vähemmälle. Käytännössä Rena on harjoitellut paikallaoloa vain, kun olen jättänyt sen odottamaan istuen tai maaten, kun olen tehnyt jotain muuta. Välillä on ollut aika kovaakin häiriötä, joten kyllähän paikallaoloakin on tullut vahvistettua.

Seuruu. Olen kotona tehnyt askelsiirtymiä ja muualla sitten muutakin. Pitkään tuntui, että mitään olennaista edistymistä ei tapahdu, mutta tällä viikolla - maanantaina Agitokolassa ja tänään Tiltulla - Rena on esittänyt todella upeaa seuraamista. Maanantaina tein treenin päätteeksi pitkän seuraamisen ja Renalla säilyi paikka ja kontakti koko ajan. Tuntuipa hyvältä! Tänään tein sitten lyhyempiä pätkiä ja keskityin erityisesti palkkaamaan oikeasta paikasta, kun oli kerran peilit käytettävissä. Renan paikka oli erinomainen ja ennen kaikkea vakaa . Lopuksi teimme "kippo-seuraamisen" - kippo kissanruokineen oli palkkana odottamassa. Jouduin/pääsin käyttämään pakotteita, kun kissanruuan tuoksu huumasi liiaksi, mutta saimme lopulta hyvää seuraamista niin pitkän pätkän kipon lähelläkin, että saatoin laskea Renan kipolle. Toivo on herännyt, että tästäkin vielä hyvä tulee!

Jäävät.  Renalle on tullut jälleen ongelmia, kun otan jääviä sekaisin. Jossain vaiheessa istuminen oli hukassa. Tänään istuminen ja seisominen olivat hienot, mutta "maahan" ihan outo käsky. Liikkeet itsessään menevät ok, kun vaan osuu oikea liike oikean käskyn kohdalle. Käskysanojen erottelun kanssa pitänee tehdä töitä täältä ikuisuuteen.

Luoksetulo. Maanantaina kokeilin koko liikettä pitkältä matkalta. Rena ei ollut jostain syystä varautunut luoksetuloon, eikä tuntunut edes kuulevan ekaa käskyä. Kun se lähti, pysäytysmerkki ei puolestaan mennyt "läpi" heti, vaan Rena pysähtyi vasta toisen tolpan kohdalle noin kolmannen käsimerkin jälkeen. Maahanmeno lähempänä onnistui paremmin. Ehdin jo pohdiskella, että täydellä matkalla tehtävänä stopin kanssa tulee olemaan oikeita ongelmia, mutta tänään sitten keksin kokeilla ensimmäistä kertaa takapalkkaa. Tiltulla ei ole tilaa tehdä täyspitkää luoksetuloa, mutta Renan stoppi oli niin vakuuttava (paras varmaan ikinä), että eiköhän selän takana oleva vinkuhiiri ole aika potentiaali ratkaisu tähän. Suorat luoksetulot ovat olleet suorastaan yllättävän hyviä.

Kaukokäskyt. Seiso-maahan-seiso vaihdot ovat paremmalla mallilla kuin seiso-istu-seiso. Kumpikin kaipaa vielä jumppaa, mutta nyt olen panostanut hieman enemmän tuohon s-i-s -vaihtoon. Tätä on vaan tehtävä, eihän siinä muukaan auta.

Hyppynouto. Mukavalla mallilla. Maanantaina tuli ensimmäistä kertaa esteen ohi takaisin. Häiriötä oli aika paljon; kaksi koiraa teki samaan aikaan samansuuntaisesti vauhdikkaita liikkeitä, Renan katse harhautui kapulan noston jälkeen siihen suuntaan ja se lähti kaartamaan ja ajautui ohi. Seuraavaksi pitää alkaa heittää tarkoituksella vinoon, jotta saan kerrottua Renalle, että tarkoitus on aina tulla hypyn yli takaisin. Pääsääntöisesti on tehnyt liikkeen todella mallikkaasti. Vauhti on mitä on, mutta se on tasainen molempiin suuntiin.

Metallinouto. Rena on jo pidellyt metallikapulaa. Palkkaan naksulla ja pidän paineen mahdollisimman vähäisenä. Taisi se jo viime viikolla nostaa kapulan maasta (?) - kuinka voi ihmisen muisti olla näin olematon...

Tunnistusnouto. Tätä olemme tehneet kotona ja Tiltulla. Näytti siltä, että Rena ei malta alkaa käyttää nenäänsä, ennen kuin kylvän makkaranmuruja kapuloiden sekaan. Kun sillä oli saatu nenä auki makkaroilla, se jatkoi nenän käyttöä ja nosti oman. Ehdin juuri miettiä, että miten ihmeessä tästä eteenpäin - eihän niitä makkaroita voi loputtomasti kylvää - kun Rena sitten viime viikolla tekikin heti rauhallista ja tarkkaa työtä nenänsä kanssa ja nosti oikean. Tänään sama juttu.  Tänän tuli esiin kuitenkin seuraava kehityskohde, kun jätin kertomatta Renalle välittömästi, että se nosti oikean - kapula tippui. Täytyykö jatkaa oikean poimimisen merkkaamista niin kauan, että Renalla on tarpeeksi itseluottamusta siihen, että se tietää tekevänsä oikein, vaikka en sitä erikseen sanokaan? Pitää miettiä.

Ruutu. Ruutua olemme treenanneet vähemmän kuin olisi tarpeen. Hallilla teimme muutamia toistoja, mutta etäisyyttä ei ollut paljon. Kimmpatreeneissä on niin paljon häiriötä, että Renaan iskee epävarmuus pitemmällä matkalla ja vauhti hiipuu. Pitää päästä treenaamaan ulos rauhalliseen paikkaa, jotta saadaan matkaa ja vauhtia. Kevättä odotellessa.

Siinä ne taisivat Renan osalta olla. Raska on edistynyt mukavasti TIltulla. Peilit ovat auttaneet suoristamaan seuraamisasentoa, perusasento on oikein hyvä. Seuraamista tehdään juuri niin pitkiä pätkiä, että saan asennon oikeaksi ja pääsen palkkaamaan. Perusasennot Raskaa tekee tietysti autettuna. Eteen istumista, sivulla maahan menoa ja hyppyä olemme ainakin harjoitelleet. Hyppyesteessä on ollut yksi lauta, tänään jopa kaksi . Viime viikolla taidettiin tehdä jopa pari vauhtiluoksetuloa. Niin ja paikallaoloa tietty. Ajasta ja matkasta ei erityisesti kannata vielä puhua. Raska keskittyy hyvin, joten eiköhän senkin kanssa ala touhu kohta edistymään.

Otin Raskan muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa mukaan Purinalle kisoja katsomaan. Se oli aivan mahdoton. Vähän oli, kuin olisi pitänyt 17-kiloista teutaroivaa taimenta siiman päässä. Sain sen alkuun pysymään paikoillaan vain, kun puristin pohkeiden väliin ja pidin pannasta kiinni. Kaikkien ihmisten ja kaikkien koirien luokse olis pitänyt päästä HETI! NYT! Sekä ihmisiä että koiria oli aglitykisoissa muutama... Kun pari tuntia oli kulunut ja sisällä oli kruisailtu usempaan kertaan ja käyty lenkillä ja autossa mietiskelemässä välillä, alkoi Raskallakin pysyä ajoittain kaikki neljä jalkaa samaan aikaan maassa ilman, että sitä piti painaa sinne kaksin käsin.

Totesin kuitenkin, että harjoitusta tarvitaan, joten viime viikonloppuna kävimme harjoittelemassa käyttäytymistä Masalan kuplahallissa sekä lauantaina että sunnuntaina. Ensi alkuun piti taas pidellä narusta kaksin käsin, kun kieppuva villieläin teutaroi hihnan päässä, mutta lopulta pystyin juomaan kahvit pöydän ääressä Raskan istuessa vieressä ja katsoimme jopa yhdessä kisoja radan reunalla niin, että Raska istui hiljaa paikallaan. Sunnuntaina pääsimme kahville paljon nopeammin ja ehdimme harjoittelemaan myös löysällä hihnalla kulkemista. Siinä sai kyllä olla silmät selässä ja hihna aika lyhyellä - kääpiö singahtaa uskomattomalla nopeudella mihin suuntaan tahansa, kun joku "viehe" osuu kohdalle. Mutta jotenkin taas tuntui, että treenaaminen tuottaa (yllättäen) tulosta...

Renalla oli kotona herraseuraa, kun me Raskan kanssa matkailimme Kirkkonummella. Toivo the skotti oli taas ilonamme torstaista sunnuntai-iltaan. Hassu pieni koira. Turhakehan se on, mutta aika hauska sellainen. Nyt harmittaa, etten yhtä ainokaista kuvaa ottanut, mutta ei vaan osunut kamera käteen.