Maanantaina meni harrastaminen jo melkein yli, mutta ei ihan .

Aamupäivällä kävimme taas kerran Jonnan kanssa Tiltulla treenamassa tunnin tokoa. Renan kanssa aloitin seuraamisharjoituksilla. Keskityin pääasiassa oikeaan vakaaseen paikkaan suorilla, mutta käännöksetkin sujuivat erinomaisesti. Tosi hienoa seuraamista, vaikka itse sanonkin. Tämä on vihdoin alkanut toimimaan. Toivottavasti toimii vieraammissakin paikoissa...

Jäävissä tuntuu se kolmas liike olevan tällä hetkellä liikaa. Tein järjestyksessä istu, maahan, seiso ja sitä seisomista piti hakea. Olen palkannut jäävistä jonkin aikaa heittämällä palkan oikealla kädellä taakse, mutta nyt pitää muistaa alkaa taas varioida palkkaamista, koska Rena ainakin kertaalleen ennakoi palkkaa ja "vapautti" itsensä ennen aikojaan. Peilit on ihan ehdoton apu tokoilussa!

Luoksetuloa treenasin systeemillä: paikallaolon palkkaus - suora luoksetulo - seisomaan pysäytys takapalkalla - maahan meno kierron yhteydessä. Paikallaolossa ei ollut mitään huomautettavaa. Suora luoksetulo oli hyvävauhtinen ja perusasento hyvä. Aivan aavistuksenomaista taipumusta pomppuloikkiin oli, mutta niin aavistuksenomaista, että palkkasin. Stoppi takapalkalla ei tietenkään sujunut niin unelmanomaisesti kuin ensimmäisellä kerralla. Hiiri on vähän liiankin hyvä palkaksi silloin, kun ei kukaan ole vahtimassa sitä. Renalla oli ajatukset niin tiiviisti hiiressä, että se ei pystynyt lähtemään ensimmäisellä "tule"-käskyllä. Toisella se liikkui - mutta väärään suuntaan. Toruin sitä ja otin hiiren pois ja uusi yritys: Taaskaan Rena ei saanut ajatustaan irti hiirestä ensimmäisellä käskyllä, mutta lähti toisella kuitenkin tulemaan oikeaan suuntaan, vauhti oli varovainen ja ennakoiva - mikä sitten kyllä varmisti nopean pysähtymisen. Tein vielä kertaalleen niin, että takapalkkaa ei ollut. Vauhti oli sillä kertaa parempi ja pysähtyminen hyvä. Kierron kanssa tehty maahanmeno oli hyvä.

Hyppynoudossa harjoittelimme sivuun heitetyn kapulan noutamista. Heitin tai vein kapulan "yli" molemmille puolille. Kolmesta noudosta yhdessä varmistelin jo heti noston jälkeen, eikä siinäkään olisi välttämättä tarvinnut. Rena hakeutui hyvin hypylle myös silloin, kun suorin tie olisi tuonut hypyn ohi.

Kaukkarijumppaa teimme jossain välissä, vähän enemmän i-s-i kuin m-s-m. Tunnaria teimme 6 - 8 kapulalla. Ensimmäinen etsiminen oli varma, mutta kapula putosi, kun vahvistus tuli myöhästetysti. Toisella kerralla Rena tökki ja maisteli kapuloita, mutta nosti kuitenkin oman. Klikkasin silloin, kun tikku oli jo noussut, mutta ei vielä pudonnut. Kolmannella kerralla haistelu sujui taas vähän paremmin, kehuin oman ottamisesta, mutta klikkasin vasta, kun Rena luovutti sivulta (seisoin puolen metrin päässä kapuloista). Yritän jatkossa malttaa jättää yhteen kertaan, jos ensimmäinen on hyvä ja siirtää vahvistamista myöhäisemmäksi ja saada Renan itseluottamuksen kasvamaan niin, että se ei tule epävarmaksi, vaikka en kerrokaan heti, että sen valitsema kapula on oikea.

Naksuttelin metallikapulan suuhun ottamisesta ja pitämisestä. Nostaminen ei meinannut sujua, mutta pääsin viimein naksauttamaan siitä, että kapula nousi viisi senttiä maasta. Renan kanssa lopetin kipposeuraamisella ja nyt Rena malttoi tarjota työn tekemistä heti alusta alkaen. Jouduin muistuttamaan sitä vain yhdessä tai kahdessa käännöksessa pitkän seuraamisen aikana. Hyvä pore!

Kaikkea emme tietenkään tehneet yhteen putkeen vaan vuorotellen Raskan kanssa. Raskalle vahvistin seuraamispaikkaa muutaman askeleen pätkillä. Perusasentoa ja kontaktin pitämistä perusasennossa. Sivulla maahanmenoa. Seisomista. Paikallaoloa istuen ja maaten. Istuen onnistuu tällä hetkellä paremmin. Pystyn liikkumaan ja siirtymään parin metrin päähän. Maahan-käskyä pitää vahvistaa ja alkaa käyttää saalispalkkaa ja leikkiä kouluttamisessa. Tällä hetkellä se ei ole automaatio vaan maahanmeno tapahtuu aina rankan harkinnan ja mietiskelyn jälkeen hitaasti ja harkitsevasti - ei ihan sitä mihin olen airiksilla tottunut. Sen siitä saa kun käyttää uusia koulutusmenetelmiä: saa uudenlaisia suoritustapoja aikaiseksi.

Hyppyä teimme vähän joka suunnasta - kahdella laudalla. Eteen istumistakin harjoittelimme ja - leikkimistä! Olen pahasti laiminlyönyt leikkimistä Raskan kanssa, mutta kun taistelutahtoa löytyy, niin helpostihan se on kaivettavissa sieltä esiin. Raska keskittyy todella hyvin. Kun se tekee töitä, ei treenitilan toisella laidalla sykösähtelevä bordercollie häiritse yhtään. Se on sitten eri juttu, kun töitä ei ole ihan juuri käsillä...

Kun olimme purkaneet treenejä ja parantaneet maailmaa kahvikupin ääressä ja ulkoilleet hieman, ehdin kaupan kautta kotiin mutamaksi tunniksi, ennen kuin Jonna soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraksi treenamaan agilityä Veikkolan halliin. Siisteissä sisätiloissa treenaamisessa on puolensa, joten ei minua kauaa tarvinnut puhua ympäri. Rena jäi kotiin ja Raska pääsi aksaamaan piiiiitkästä aikaa.

Veikkolan halli oli miellyttävä kokemus. Treenaamassa oli Magdan lisäksi pari muuta nuorta bordercollieta, toinen Raskaakin nuorempi, joten seura oli ihan sopivaa. Raskan kanssa teimme lähinnä harjoituksia parilla hypyllä. Irtoamista hyppyjen yli namin perään, siivekkeen kietämistä. Sylkkäriä ja poispäinkääntöä enimmäkseen kuivaharjoitteluna. Lopuksi vielä huisia kahden esteen rataa hypyllä ja putkella . Olipa kivaa ja Raska oli aika pätevä!