Torstaina oli agilitytreenit - siis viikko sitten; tänään ei "tarvinut" enää treenata, koska Rena on viimeinkin aloittanut juoksun. Kuinka hullua pidetään jännityksessä? - Kysykää Renalta, se tietää...

Mutta ne treenit siis. Itsenäisestii suoritettava harjoitus piti sisällään kaikki kontaktit ja putkien suita ylösnousukontaktienn vieressä, aalla peräti molemmin puolin. Kierros meni: Hyppy, A, hyppy, keinu, putki, jonka ulostulopää oli puomin kontaktin vieressä, eka hyppy, vasen putki aan alla, eka hyppy ja puomi. Välillä vaihdettiin Aan alla olevan putken päätä. Ohjaukset sujuivat hyvin tällä versiolla radasta, mutta muutaman toiston jälkeen aloin pyöritellä esteitä eri järjestyksessä tarkoituksena suorittaa puomin nousun vieressä oleva putki. Koska Rena oli (ehkä) kolme kertaa peräkkäin suorittanut joka kerta puomin, oli vienti putkeen tosi vaikea. Vaikka asettauduin aivan puomin pään eteen ohjatakseni Renan putkeen, Rena kiersi minut, vaikka joutuikin nousemaan puomille jo hieman sivusta! Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain Renan oivaltamaan, että tällä kertaa haluaisin sen kuitenkin menevän putkeen. Kun onnistui kerran, niin sen jälkeen Rena malttoi ottaa ohjeita vastaan siitä, mennäänkö putkeen vai puomille. On se kans...

Ohjatussa harjoituksessa oli väännön alla ensimmäisessä osassa rataa sivusuunnassa irtoaminen ja loppuosassa tiukat suunnanvaihdot. Ensimmäinen yritys tökkäsi minun huolimattomaan ohjaukseeni kepeillä ja jouduimme sitten hetken veivaamaan, ennen kuin pääsimme kepit alusta loppuun kunnialla. Jatkossa hioimme yhtä hyppykulmaa hakien nopeinta suoritustapaa. Olikohan kolmas vai neljäs kerta, kun teimme koko radan pätkää, kun Rena alkoi olla selvästi hitaampi (johan tää tehtiin...), jolloin aloin tsemppaamaan, minkä kykenin. Ja kyllähän se vauhti kiihtyi ja 180 asteen kääntö suoralta putkelta kepeille oli aivan älyttömän hyvä. Eli tiukka kannustus kyllä sopii Renalle... eikä tartteis muuta kuin saada ohjaaja niin hyvään kuntoon, että se jaksais tsempata koko radan...

Toinen mielenkiintoinen huomio oli se, että kun Anna laittoi lelupalkan radan loppuun, se ei "kiinnostanut". Lelu kelpaa vain, jos jätämme sen yhdessä "jätä"-käskyllä tai jos minä heitän sen (tai jos avustaja heittää/liikuttaa lelun Renan nähden). Eli olen varmaan kieltänyt Renaa joskus ottamasta leluja "omin luvin"...

Lauantaina tungin itseni PetExpon tungokseen Messarissa vain nähdäkseni Bertan ensiesiintymisen näyttelykehässä. Itse en veisi pentua siihen tungokseen, kun en haluaisi olla siellä itsekkään , mutta Berttaa ei näyttänyt tungos haittaavan: Kaikki ihmiset olivat mukavia, niin isot kuin pienetkin ja jos väsytti, niin huilattiin, jos kyllästytti, niin keksittiin "jotain" . Pikkupentuluokkaa on aina hauska katsoa. Onnea Bertalle ja Saanalle näyttelyuran avauksesta, siitä se lähtee!