Pähkäilin pitkään pentutreffien pitopaikkaa, mutta sitten tuli Susanna pelastukseksi ja ehdotti, että pidettäisiin pentutreffit heillä Orimattilassa - lääniä on eikä naapureitakaan ole häiriöksi asti. Kyselin koko porukalta, sopiiko paremmin tämä vai seuraava viikonloppu ja 21.3. oli niin paljon suositumpi vaihtoehto, että uskalsin toivoa lähes kaikkien pääsevän paikalle. Päivän lähestyessä sitten varmistui, että kaikki pennut olivat tulossa!

Paistelin edellisenä viikonloppuna pullaa, kirjoittelin viikolla listoja kaikesta mukaan otettavasta ja keittelin perjantaina hernerokkaa - täytyihän meidän syödä, että jaksoimme katsella pentujen riekkumista . Niin, ja Rena piti trimmata - first things first...

Kun nousin eilen aamulla ylös, en ollut oikein uskoa, kuinka hyvä tuuri meillä olikaan sään suhteen: aurinko paistoi, lämpötila oli asteen lämpimän puolella ja lunta oli maassa vielä sen verran, että koirat pysyivät puhtaina. Orimattilassa oli itse asiassa vielä aika paljon lunta.

Olin Orimattilassa kahdeltatoista ja ehdin purkaa auton, tavata Sällin ja vaihtaa kuulumiset Susannan kanssa, ennen kuin Silin perhe kurvasi pihaan. Ja siitä ne sitten alkoiva, pentutreffit . Sälli, Sili, Kaapo, Reetu, Salsa, Mei lí, Bertta ja Rock - kaikki paikalla, miten suurenmoista! Renaa alkoi hirvittää jo siinä vaiheessa, kun vasta puolet pennuista oli saapunut - en tiedä sitten pelkäsikö tuo, että kakarat palaa takaisin äitinsä helmoihin... Kun kaikki olivat paikalla ja pääsivät juoksemaan vapaana, vapautui Renakin ja milloin piti kuria, milloin katsoi päältä ja välillä jopa johti umpihangessa rämpivää joukkoa.

Tutustumistuokion jälkeen kävimme metsälenkillä. Koirat painelivat edellä ja ihmiset peräkanaa polkua pitkin perässä. Onneksi osan matkaa pääsimme kulkemaan renkaanjäljissä eli kahta polkua - muutkin saivat katsella koirien touhuja kuin etummaisina kulkevat. Ja voin kertoa, että yhdeksän airiksen lauma näyttää hauskalta, vaikken kotiin sellaista haluakaan . Lunta riitti eikä hanki aivan kantanut, joten koirat saivat ponnistella välillä tosissaan kinoksessa riekkuessaan. Mutta väsynyt pentu on kiltti pentu, joten ei sillä niin väliä!

Lenkin jälkeen taas seurusteltiin ja katseltiin pentujen touhuja ruuan lämpenemisen ajan. Mahduimme kaikki syömään Susannan komeaan tupaan ja lopulta sisällä taisi olla kaikki pennutkin. Ruuan ja kahvin jälkeen poljettiin porukalla rinki hankeen, koska halusin näyttelytreenien varjolla saada ropeltaa pennut läpi ja nähdä niiden liikkuvan. Kaikkien sivuliikkeet näyttivätkin hyviltä. Olisin katsellut kauniisti liikkuvia pentusia vaikka kuinka kauan, mutta handlerit olisivat kyllä saattaneet tehdä lakon, jos olisin juoksuttanut heitä vielä kuudennen kierroksen epätasaisessa hangessa .

Otettiin vielä perhepotretti: Olin päättänyt haluta kuvan, jossa pennut ovat rivissä Renan kahta puolta, mutta päädyin makuuttamaan Renan pentujen edessä, jottei rivistä tulisi mahdottoman leveä.  Renaa kuitenkin ahdistivat selän takana olevat kahdeksan pentua ja kahdeksan ihmistä niin paljon, että jouduimme neuvottelemaan asiasta useaan otteeseen ja neuvottelujen tuloksena oli kompromissi, jossa Rena makasi sivuttain pentujen edessä. Mutta kuva saatiin! Kiitos kaikille kärsivällisyydestä!

Vielä kun olin ottanut kaikista pennuista kuvat yksitellen ja antanut junnuhandlereille esittämisvinkkejä alkoi kello lähestyä jo kuutta. Eikä mitään oltu tehty! Tai ehkä se pentujen touhuamisen katselu kävi ihan työstä... Luulenpa, että päivän tavoite saavutettiin: väsyneet pennut. Ainakin foordin takapaksissa hävisivät näkyvistä sekä Renan että kyydissä olleen Bertan päät saman tien kun päästiin liikkeelle.

Olin vielä illalla niin tohkeissani kaikkien pentujen tapaamisesta, etten saanut unta. Aamulla puolestaan herätti aurinko, joten olo on tänään ollut kuin pahempienkin pirskeiden jäljiltä . Vaan oli se sen arvoista! Edelleenkin hymyilyttää kun vaan ajattelenkin sitä pentulaumaa. Kaikki kahdeksan yhdessä - upeeta, hienoa, mahtavaa! Kiitos, kiitos, KIITOS, kun tulitte! Tavataan taas!

Pennuistakin oli välillä fiksua kulkea polulla

Bertta oli pienimpänä ja keveimpänä ainut, joka sai edes hetkittäin nauttia hankikannosta

Muille kävi näin, kun yrittivät syöksyä Silin luo. Rena ei paljon porukasta erottunut, pojat olivat jo saman kokoisia ja jalka- ja partakarvoja löytyy melkeinpä vähemmän kuin pennuilla - onneksi on edes rintakarvoja

Pihalla leikittiin kukkulan kuningasta ja Renankin piti välillä osallistua: Kaapo, Rock ja Rena

Tässä rajattuna 'poikien puoli': Sälli, Rock, Kaapo ja Reetu

Rena ja tytöt: Sili, Salsa, Bertta ja Mei lí