Viime sunnuntain (siis itse asiassa edellisen, 26.9.) agilitykisoista ei jäänyt tuleville sukupolville kerrottavaksi muuta kuin että ne olivat meidän ensimmäiset kolmosluokan starttimme. Hyppyradalle en ollut Renaa edes ilmoittanut.

Ensimmäinen agilityrata oli kiemurainen, tasaisin väliajoin piti kääntää koiraa vähintään 180 astetta, joten Renan vähäinenkin vauhti hiipui. Kun ei kulkenut, niin ei kulkenut. Sinänsä rata meni muuten virheettä viimeistä rimaa lukuunottamatta. En tiedä miksi se tippui – taisi olla eka kerta koskaan, kun Rena pudotti viimeisen riman. Hypytkin oli 60:ssä, joten sekään ei ollut syy. Aikavirhettä siis aivan älyttömästi sen vitosen lisäksi.

Toinen rata oli suoraviivaisempi. Joku olisi voinut jopa väittää, ettei se mikään kolmosen rata ollut, mutta kolmosen ihanneaika siinä kyllä oli . Nyt saatiin aivan toisenlainen tsemppi ja vauhti päälle ja Renallekin hyvä mieli. Kerran hukkasin koiran selkäni taakse, mutta löysin taas ennen kuin ehti hävitä kokonaan. Tuomari kyllä päätti antaa virheen puomin nousukontaktilta, vaikka joutui miettimään sitä niin kauan, että Rena(kin) ehti jo alasmeno-osuudelle. Radan reunaltakin kuulemma mutistiin, että jos niin kauan menee miettiessä, että oliko vai eikö ollut, niin silloin ei pidä virhettä antaa. Meidän ”vauhdikkaallakin” menolla tuli viisi sekkaa aikaa, joten yksi vitonen sinne tänne siihen päälle ei todellakaan tunnu missään.

Alkuviikon viihdytimme itseämme pienesti tokoilemalla. Maanantaina Petikon parkkipaikalla sen ainoan lyhdyn alla kokeilin mm. pitkää seuruuta. Kontakti pysyi hyvin, vaikka paikka vähän alkoi elämään. Pitkästä aikaa varastosta kaivettiin esiin myös liikkeessä istuminen. On niin ruosteessa, että pitänee kiilloitella jonkin aikaa... Asennonvaihtoja istu – seiso – istu ja maahan – seiso – maahan harjoittelimme myös. Sekä asennonvaihto seiso – istu, että seiso - maahan tarvinnevat uudet käskyt, koska tekniikka on erilainen kuin mitä Rena on muissa yhteyksissä oppinut.

Raska harjoitteli seuraamista ja perusasentoa .

Tiistaina ja keskiviikkona jatkoimme asennonvaihtoja olohuonetreeninä. Aloin yhdistämään seisomisesta maahan –liikkeeseen käskyä ”down”.

Perjantaina oli ensimmäiset talvikauden ryhmätreenit agilityssä. Meininki oli sen verran järjestäytynyttä ja suunnitelmallista että me likes ! Oli oikein hyvä ratatreeni. Erikseen opettelin taas jaakotusta, kun ei se mene ihan vielä luontevasti. Lopuksi tein suoran vauhtipätkän. Renan vireeseen tuli välillä katkoksia, mutta se toimi noin 500%:a paremmin kuin viimeksi ryhmätreeneissä hallissa. Ohjasin enimmäkseen lelu kädessä, jotta saimme pidettyä vauhdin yllä.

Viikonloppu menikin sitten Agilityn MM-kisojen merkeissä. Olin ostanut live streamin ja eihän siitä voinut menettää hetkeäkään! Aamulla piti nousta aikaisin ja koirillekin yritin esittää, että sovittaisivat pissahätänsä radanrakennustaukojen ajaksi . Vitsit, että oli rankka viikonloppu, vaikka sai katsella kotisohvalta. Tuskin olisin selvinnyt edes hengissä, jos paikan päälle olisi pitänyt mennä; nytkin meinasi välillä happi loppua kesken ja rytmihäiriöt jäädä päälle. Ja itkuhan siinä tuli, kun Pray singahti viimeisellä radalla ohi puomin . Mutta hienot kisat yhtä kaikki!