Jospa ehtisin vielä "lyödä vuoden kasaan" tämän vuoden puolella. Ei ole kirjoittaminen oikein luonnistunut, vaikka harmittaakin, että on molempien koirien koulutuksen edistyminen jäänyt dokumentoimatta. Mutta mennytttä mikä mennyttä. Aloitan vuoden 2012 sitten puhtaalta pöydältä blogin suhteen.

Kesäkuulumisistakin jäi puuttumaan se mittavin osa 3, eli toko. TOKO on ollut kuitenkin päälaji molemmille koirille koko vuoden. ATD:n ohjatuissa ja kimppatreeneissä olemme käyneet kesät talvet. Kesästä lähtien on omaehtoinen harjoittelu ollut nolottavan vähäistä, mutta edes sen kaksi kertaa viikossa olemme pääsääntöisesti treenanneet.

Raskalla voisi jo osittain alkaa laittamaan pakettia kasaan kokeita varten, tavoitteena on päästä kokeeseen kesäkelien tultua ja saada treenattua siiheksi AVOkin kuntoon. Maaliskuun "leikkikokeessa" on tarkoitus pystyä vetämään ALO kokeenomaisesti läpi. Tosin en ole ihan varma, että roudarinteipilläkö vai millä toi mun raketti-paketti kasataan .

(*** voi --kele! Tästä on hävinnyt kappale, täydennän uudestaan myöhemmin... ****)

Välillä seuraaminenkin näyttää hyvältä

Tunnistusnouto

Ennen pm-kisoja oli kaksi viikkoa aikaa viimeistellä liikkeitä ja mielestäni ehdimmekin saada jotain aikaan. Kisat pidettiin Tuomarinkartanossa nurmella, mikä ei ole ihan optimaalinen alusta ainakaan koiralle, jolla on vaikeuksia irrota ruutuun ja tunnariinkin. Paikallaolo oli ok, puoli pistettä meni jostain, en vain muista mistä. Seuraaminen oli taas uskomattoman raskasta (ohjaajalle), mutta sentään 7. Istumisesta jälleen nolla, vaikka sen pitäisi olla se "varma" kympin liike. Luoksetulosta 8, kuten edellisestäkin kokeesta. Se oli niin hyvä miksi se oli Renalle siinä vaiheessa opetettu. Ruutuun lähetettäessä Renalla ei ollut harmainta hajua, missä ruutu on. Se lähti kyllä irtomaan, mutta kohdistus oli ihan jonnekin muualle, joten ei toivoakaan, että ruutu löytyisi. 0. Estenoudosta 8, metallista 0. Kävi kyllä kapulalla, mutta oli täysin vakuuttunut siitä, ettei pienten prinsessojen kuulu kannella likaista metallikapulaa suussa. Tunnarista saatiinkin sitten yllättäen pisteitä, vaikka olin ko etukäteen luovuttanut sen suhteen: 6,5. Ajautui ensin ohi, ennen kuin huomasi heinikossa olevat kapulat ja jotain muutakin takeltelua tuli, taisin joutua antamaan tuplakäskyn, mutta Rena siis teki tunnarin kokeessa! Kauko-ohjauksessa tarvittiin tuplakäsky tai kaksi ja liikkumistakin tapahtui: 6. Kokonaisvaikutus 7, tahmeatahan tuo kokonaisuudessaan vielä oli. Yhteispisteet 171.

Seuraava kerran kokeilimme taitojamme 18.9. Valkeakoskella. Taas olimme nurmella, joka oli paikoitellen pitkää ja pohja epätasainen. Valmisteluni menivät melkoisen pieleen. Jätin ruokapalkan odottamaan kehän läheisyyteen, vaikka olin edellisellä viikolla kisanomaisissa treeneissä todennut, että se ei toimi!   Paikallaolossa ei ollut mitään huomautettavaa (10), mutta seuraaminen oli aivan hirveää (6). Rena vain pälyili palkkansa suuntaan jä vähän kaikkialle muuallekin. Istuminen sujui tällä kertaa niin kuin pitääkin (10) ja luoksetulo "tavanomaisesti" (8,5). Ruudun paikasta Renalla ei jälleen ollut miotään käsitystä, eikä se edes yrittänyt irrota (0). Estenouto nollille, kun Rena palautti esteen ohi. Liike kun on sujunut niin hyvin, ettei sitä ole tarvinnut treenata... Niinpä! Metalli oli vastenmielinen, mutta tuli kuitenkin käteeni (6). Tunnistusnouto: Liike, joka on koko ajan ollut veitsen terällä. Väärää kapulaa ei ollut tullut koskaan, mutta yhtenä päivänä ei pysty lähtemään koko noutoon tai ainakin täytyy odottaa toista käskyä, yhtenä lähdetään, mutta eksytään haahuilemaan ihan toisaalle, kolmantena haistellaan kapuloilla ja jumitutaan seisomaan sinne. Väliin mahtui onnistuneitakin suorituksia toki, mutta epävarmuus tuntui aina uudestaan iskevän Renaan, vaikka olen aina yrittänyt tunnaritreenissä välttää kaikkea painetta.Odotuksia ei siis ollut, mutta Rena tekikin tosi iloisen, varman ja siistin tunnistusnoudon (9). Kauko-ohjauksessa jälleen joku tuplakäsky ja pieni siirtymä (7). Kokonaisvaikutus 9 ilahdutti kovasti, samoin tulos 213 p. III-tulos, mutta kuitenkin meidän ensimmäinen voittajassa!

Joulukuun alussa (3.12.) tutustuimme Kotkan uuteen halliin. Tämä oli ensimmäinen koe, jossa liikkeet suoritettiin "kirjan mukaan". En enää muista, mikä oli suoritusjärjestys kussakin kolmessa ekassa kisassa, joten e.m. selostukset on kirjoitettu ihan vaan arvostelulomakkeen mukaan ja tuella.

Paikallamakuu oli jälleen virheetön (10). Seuraaminen oli noin valovuoden päässä edellisestä kerrasta (8), kiitos mm. Ansun, jonka kanssa pähkäilin seuraamisongelmaa ja sain palaset omassa päässäni ravistettua paikalleen. Kirjoitan niistä oivalluksista myöhemmin jos muistan. Istuminen jäi jostain syystä puolen pisteen verran vinoksi (9,5). Luoksetulon pysähdyksiä olimme hioneet Samulilta saamiemme oppien mukaan ja se oli hieno (9). Luoksetulon ja ruudun lähetyspisteet olivat samat, mikä sotki monia koiria lähtemään samaan suuntaan kuin luoksetulossa, mutta Rena ei lähtenut edes sinne (0). Estenoudossa sakkoja tuli hitaudesta ja vinosta perusasennosta ja jostain muustakin (7). Metalli nolla. En muista, oliko tämä niitä ei-pysty-ei-kykene kertoja vai sylkäisikö Rena kapulan pois kesken matkan, mutta perille se ei kuitenkaan tullut. Tunnarissa olisi pitänyt olla enemmän vauhtia ja perusasentokin jäi vinoksi, mutta varmaan joku muukin vähän mätti (8), mutta aika hieno tunnari kuitenkin. Kauko-ohjaukseen meni sitten se tulos. Rena teki tosi liikkumattomat asennon vaihdot seiso-istu vaihtoa lukuunottamatta. Siinä se huolellisesti asetteli takatassut etutassujen taakse vaikka takatassujen olisi pitänyt pysyä paikallaan ja etutassujen liikkua.  Johonkin asennonvaihtoon tarvittiin taas tuplakäsky. Tästä olisimme vielä selvinneet, mutta kun palasin Renan luo, se nousi perusasentoon vasta toisella käskyllä. Nolla napsahti, vaikka periaatteessa hieno liike . Kokonaisvaikutus jäi taas seiskaan, ja kyllähän siinä hommassa tiettyä tahmeutta taas oli. 189,5 pistettä. Jäimme siis 2,5 pistettä tuloksesta....

Jonna oli onneksi houkutellut minut  lähtemään vielä Lempäälän kokeeseen 10.12. Siellä meillä oli puolellamme se, että koe oli hallissa mattopohjalla ja se, että reissussa olivat mukana myös Jonna ja Magda, mikä nosti Renan mielialaa selkeästi. Päivän teema - tuplakäskyt - antoivat viitteitä jo paikallaolossa, jossa Rena tarvitsi kaksi käskyä noustakseen perusasentoon. Tuomari rankaisi vain hitaasta ylösnoususta yhdellä pisteellä (9). Seuraaminen oli HIENO. Se ei ollut täydellinen, mutta kun olemme senkin kanssa takkuilleet niin perusteellisesti, niin HIENO on ihan oikea sana (9,5) Pari perusasentoa jäi hieman vinoksi, ja juoksussa alkoi loppua kohden paikka väljetä sivusuunnassa, mutta ehkä sitä ei tuomarin suunnasta katsoen nähnyt. Istuminen kymppi . Luoksetulossa Renan mielenkiinto kohdistui valkeassa seinässä olevaan luukkuun juuri siksi hetkeksi, kun annoin käsimerkin. Toisella kyllä pysähtyi, kun viimein näki sen (6). Ruutuun lähettäminen oli tällä kertaa mielenkiintoista, koska nyt tiesin, että olin saanut näytettyä Renalle ruudun kehän ulkopuolelta ja vähän hetsattuakin siihen. Ilo oli suuri, kun Rena irtosi reippasti ruutun, pysähtyi käskystä hyvään paikkaan, meni käskystä maahan, pysyi paikallaan kun kävin kääntymässä sen luona ja siirtyi ripeästi seuraamaan kutsusta. Kauneusvirhe tuli vasta ihan loppuun, kun Rena ei ottanut perusasentoa ilman ylimääräistä käskyä. Damn! Se olisi ollut kympin ruutu, nyt kasi. Olimme kuitenkin jo voittajia ihan jo sillä, että ruutu onnistui ensimmäistä kertaa kisoissa!  Hyppynoudossa sakotettiin puoli pistettä hitaudesta ja aavistuksen vinosta perusasennosta (9,5). Metalliin tarvitsi tuplakäskyn ja kapula tippui suusta johonkin metrin päähän. Nosti kuitenkin itse ja toi loppuun asti (5). Tunnistusnoudossa tuplakäsky ja muita "epäpuhtauksia" (6,5). Kauko-ohjauksessa tuli taas tuplakäskyä ja siirtymistä (6,5). Kokonaisvaikutus 9. JESS! Pisteitä kaikista liikkeistä, Rena teki iloisesti, vaikka vaatikin aivan liian monta kertaa tuplakäskyn. 250 p, kakkostulos, VAIN 4 pistettä ykkösestä. Olimmesi  voittajia, vaikkei palkinnoille päästykään.

Olisi ollut kauhea into päällä päästä pian taas kokeeseen, mutta se ei ole talvella kovin yksinkertaista, varsinkaan voittajassa. Veikkolaan yritin päästä, mutta ilmeisesti siellä oli varattu vain muutama paikka VOI-koirille ja nekin olivat menneet jäsenille. Jono oli jo pitkä, joten uskoa kokeeseen pääsyyn ei ole niin paljon, että se olisi pitänyt treeni-intoa yllä. Jo toista viikkoa jatkunut jouluflunssa, sateet ja myrskyt ovat myös osaltaan aika vähän motivaatiota nostattavia.

Muutakin kuin tokoa

Agilityesteitä olemme nähneet vain hallin seinustoilla tokotreeneissä. Sen lajin suhteen ei ole siis tapahtunut mitään.

Raska jatkoi kesän näyttelyturneeta vielä yhden näyttelyn verran. Kaverina Valkeakoskella oli Arska (Muscida's Apocalyptica). Esitin molemmat ja oman vivahteensa touhuun antoi se, että Raskan ensimmäinen juoksu oli juuri edennyt tärppipäiviin... Muita kisaajia ei ollut ja molemmat pääsivät ROP-kehään. Arska huusi Raskan perään, kun Pipsa yritti viedä sitä. Tuomari vaati minua liikuttamaan molemmat koirat, ja Pipsa assisteerasi pitelemällä sitä toista. Loppu hyvin kaikki hyvin: vahinkoja ei sattunut , Arska oli ROP, Raska VSP ja molemmat saivat sertin. Jäimme vielä ryhmäkehiin, jossa Arska nostettiin kahdeksan parhaan joukkoon, mutta palkintopalleille ei kuitenkaan päästy. Arskaa pyöritin sen jälkeen vielä parissa näyttelyssä, mutta se viimeinen serti jäi vielä saamatta.

Raska kehässä Valkeakoskella

Arskan kanssa ryhmäkehässä

Arska Vantaalla. Apuhandleri Ekku auttoi, kun halusin itse ottaa kuvan.

Syyskuun 5. ja 6. järjestettiin SATYn luonnetesti kahtena iltatestinä Ogelissa. Kaapo oli tulessa 6.9. ja poika selvisi koettelemuksesta hienosti +174 p, laukausvarma. Hieno, hieno Kaapo! Mika ja Kaapo ovat myös treenailleet ahkerasti BH tähtäimessä. Kaapo oli myös meillä hoidossa päivän marraskuussa, ja edelleenkin: ihana Kaapo!

Kaapo

Syyskuussa meidät saavutti myös suru-uutinen: Manta (Multi Ch Glegdale Rare Rosemallow) oli lähtenyt sateenkaarisillalle. Kaunis, suloinen Manta. Manta jätti minunkin sydämeeni reiän, Rantin "kaksonen". Saatan tuskin kuvitella sitä tyhjyyttä, jonka Manta jätti Erjan ja Karin luo.

Manta hehkeimmillään, 5-vuotiaana 2006

Marraskuussa "jouduin" myös Kennelliiton valtuuston kokoukseen. En halunnut jatkaa valtuutettuna, mutta lupauduin varavaltuutetuksi, kun paikkoja oli niin vaikea täyttää. Tarkoittaa sitä, että kun en suostunut menemään tämän valtuustokauden ensimmäiseen kokoukseen keväällä, siellä ei ollut SATYn edustajaa. Nyt oli, kun minä menin. Ja kaksi seuraavaakin vuotta taitaa SATYn edustuksen paikallaolo olla sen varassa, menenkö minä sinne... Mistähän löytyisi sellaisia yhdistysaktiiveja, jotka sitoutuisivat hoitamaan loppuun ne tehtävät, joihin ovat lupautuneet? Eipä kyllä syyskokouksessa ollut toimihenkilöpaikoille tunkua, joten hyvä että jäsenistö on kuitenkin täysin tyytväistä .

Tämä lyhykäisyydessään kuluneesta syksystä. Hyvää vuotta 2012 kaikille! Yritän palauttaa blogin käyttöön ja siihen käyttöön kuin sen perustin: treeniblogiksi.

Olemme me muistaneet leikkiä myös kavereiden kanssa: ensi"lumilla" Raska, Rena, Toivo, Deco & Magda

Masa, Mei lì, Rena, Erja ja Raska