Lauantainen sää ei vaikuttanut erityisen lupaavalta, kun lähdimme ennen puolta päivää kohti Lohjaa. Kotona alkoi tulla rakeita ja Lohjanharjulla satoi kaatamalla, mutta onneksi perillä Aurlahden kentällä keli pysyi kohtuullsiena.

Kati Walan radoille ei voi lähteä kovin suurin ennakko-odotuksin, varsinkaan valeraskaana olevan nartun kanssa. Ihanneajat ovat yleensä tiukkoja eikä radatkaan ole mitään suoraa paahtamista. Ei tullut pettymystä sen suhteen tälläkään kertaa. Tuomari jaksoi olla vitsikäs ja muistutti, että "teillä on reilusti aikaa"... Juu, onhan meillä kaikki aika maailmassa, mutta ihanneaikaan päästäkseen pitää mennä aika lujaa!

Rata alkoi hyppy, okseri, keinu keinun ollessa noin metrin eri linjassa kuin hypyt. En ehtinyt katsoa muita makseja, joten en tiedä moniko niistä tuli poikittain keinulle, mutta mahdollisuudet ainakin olivat suuret. Yksi sarjaeste, joitakin ahtaita paikkoja, kolmella mutkalla oleva musta putki - lopulta aika simppeli rata hitaalle ohjattavalle koiralle, mutta nopeat taisivat päätyä hyllylle helposti.

Renan kanssa ei ollut muuta ongelmaa kuin... jouduin odottelemaan sitä! Ja jos minä joudun odottelemaan koiraa radalla, ei vauhti todellakaan päätä huimaa! Rena oli suurin piirtein samanlaisessa mielentilassa kuin Kirkkonummella, joten onneksi ei ollut toista rataa.. Kepeiltä Rena tuli ulos puolenvälin jälkeen, en sitten tiedä bongasiko se jo silloin häiriön, joka odotti seuraavalla esteellä: riman yllä lenteli saippuakupla. Korjasin kepit ja hypylläkin Rena hyytyi tuijottelemaan kuplaa vain hetken, mutta vauhti ei todellakaan päätä huimannut: aikavirhettä 15,07! Sijoitus tuloksella 20,07 viides - sen enempää ei tuloksia ollut ja kaikilla muilla neljällä oli kaksi ratavirhettä mahdollisen aikavirheen lisäksi.

Muuta en voinut sen radan jälkeen todeta, kuin että onneksi seuraavat kisat ovat vasta Nastolassa, Renan kooma on ehkä hellittänyt jo silloin. Lohjalla on kaikesta huolimatta aina mukava käydä: paikka on mukava ja kavereitakin on aina hauska tavata.

Rantin tila ei ole juurikaan parantunut - vältellään vain pelottavimpia paikkoja. Lohjalla onnistui lenkkeily ihan hyvin ja metsässäkin on hyvä olla (vaikka sataisikin vettä ja lämpötila olisi +5 astetta...). Omalla pihallakin on ihan kivaa, mutta aidan toisella puolella romahtaakin jo maailma niskaan. Saa nähdä, mitä tästä tulee.

Iloisempia uutisia tuli Tuurista: Salsa oli toisessa näyttelyssään ja tuloksena taas ROP-pennun pysti. Arvostelu kuulosti erinomaiselta ja Salsa oli kuulemma esiintynyt aivan upeasti. Kiva oli myös kuulla, että Salsan tottelevaisuuskoulutukset sujuvat hienosti.