Takana on neljän startin agilityviikonloppu. Lohjalla oli lauantaina sekä agility- että hyppyrata. Agilityrata vaikutti haasteelliselta. Savikon Seppo oli tehnyt ykkösille vaikeahkon radan ja totesi sitten kakkosten rataa rakentaessaan, että etteihän kakkosten rata voi helpompi olla. Ihanneaika ei kuitenkaan ollut mahdoton.

Rataan tutustuttaessa totesin, että jälleen kerran rata näytti pahemmalta kentän laidalta katsottuna. Oli siellä pari meille haasteellista kohtaa, mutta ei mitään, mikä olisi tuntunut ylivoimaiselta. Onnistuimme sitten suorittamaan radan virheittä, kerran Rena teki koukkauksen väärän esteen suuntaan ja paikassa, missä oli pakko vaihtaa puolta takaaleikkauksessa, tuli hetken hämmennys ja vauhti pysähtyi miltei täysin. Lisäksi puomi, keinu ja pujottelu olivat hitaat ja Rena loikkasi puomin kontaktin! Tuomari ei kuitenkaan virhettä näyttänyt, joten Rena joko astui kontaktille tai sitten ei, mutta loikkasi se joka tapauksessa. Eteneminen hitaitten kohtien välillä oli ihan sujuvaa, joten yliaikaa tuli vain  1,84 sekkaa. Sillä sijoituttiin toisiksi.

Hyppyrata oli suoraviivaisempi ja olin etukäteen aivan varma, että siinä tulee nollia pilvin pimein. En odottanut ihmeitä sijoituksemme suhteen, vaikka nolla tulisikin. Tavoitteena oli puhdas rata ihanneaikaan, että saataisiin vaihteeksi merkintä kilpailukirjaan.

Jätin Renan lähtöön kutsuakseni sen kahden ekan esteen väliltä, mutta typypä päättikin itse, milloin lähteä liikkeelle. Olisin todennäköisesti saanut pysäytettyä sen ennen lähtöviivan ylitystä, mutta yllätyin sen verran, että lähdin mukaan Renan varastamiseen. Muuten rata meni suunnitelmien mukaan ja pujottelukin oli lähellä sitä, mitä Rena osaa. Maalissa juhlittiinkin sitten sitä, että se puhdas nolla oli viimeinkin tosiasia.

Eikä niitä nollia ilmeisesti sitten aivan jokaiselle tullut. Kilpailuun ilmoitetuista 19 koirasta paikalla oli 16 ja Rena sijoittui neljänneksi. Kaikki palkintosijat menivät partacollieille ! 16 osallistujaa riitti siihen, että neljäskin sai ns. sijoitusnollan eli LUVA-tuloksen (luokan vaihtoon oikeuttava). Enää tarvitsee siis vain kiristää tahtia ja tehdä 2 LUVA-tulosta myös agilityradoilla, ja siirto kolmosluokkaan olisi edessä. Mutta ehkä me saamme nautiskella yliaikanollilla hankituista palkintosijoista vielä vähän aikaa .

Sunnuntaina oli vuorossa rotumestaruuskisat Hyvinkäällä. Hyvä etten lähtenyt suorastaan henkseleitä paukutellen radalle, kun kerran oli niin varma koira ohjattavana: kaksi puhdasta rataa vaikka yliajallakin ja mahdollisuudet olisivat vaikka mihin...

Rata oli tutustuttaessakin ihan mukavan tuntuinen ja lähdin kisaamaan luottavaisin mielin. Radalla ei ollut edes puomia, jonka epäilin vaativan ekstratarkkuutta, kun kerran Rena oli saanut idean loikkaamisesta, mutta ei siis huolta siitäkään. Lähtöön jätin Renan tarpeeksi kauaksi, jotta ehdin palauttamaan sen, jos - tai kun - se lähtee ilman lupaa, olihan se selvästi saanut päähänsä sellaisenkin ajatuksen.

Rena nousi kuin nousikin ilman lupaa, mutta palautin sen tyynesti takaisin, nyt kun olin varautunut siihen. Toisella yrittämällä Rena lähti vasta luvalla ja rata meni todella sujuvasti, kunnes tulimme kepeille vähän radan puolenvälin jälkeen. Hämmästyin, kun Rena aloitti pujottelun väärältä puolelta, mutta korjasin sen ja jatkoimme pujottelun loppuun - jossa Rena tuli ulos väärältä puolelta. MIT?VIT?HIT?! Rena oli jo tehnyt seuraavaan esteen, ennen kuin tajusin: Rena oli aloittanut OIKEIN ja minä korjasin sen VÄÄRIN!  AUTS! Varmuuden vuoksi vilkaisin vielä tuomariin, joka risti käsiään hylyn merkiksi. EI VOI OLLA! Jos ei kunniakseni voi mitään muuta sanoa, niin onnistuin tekemään radan loppuun ilman muita virheitä. Tosi sujuva rata, jos vaan ohjaaja olisi tiennyt, miltä puolelta kepit aloitetaan!

Rena on hieno ja taitava, millä se on ansainnut aivan ääliön ohjaajan? Nauratti ja harmitti samaan aikaan. Jos kyseessä olisi ollut mikä muu kisa tahansa, niin olisi enempi vaan naurattanut, mutta oli tosi tylsää hyllyttää koira rotumestiksissä. Vähän tietysti myös aiheutti huolta minun aivojeni toimintakyky: reiluun kymmeneen vuoteen en vielä ole oppinut, miten kepit suoritetaan. Onneksi tajusin edes sen, että koira tuli väärältä puolelta ulos!

Tsemppi mestaruusradalle  olisi varmaan ollut vähän toinen, jos olisi ollut tulos alla. Nyt suunnittelin aika 'luovia' ohjauskuvioita ja päätin ihan viimeisellä tutustumiskierroksella ohjata Renan radan alkupuoliskolla melko ahtaasta välistä persjätöllä enkä valssilla, mikä olisi ollut varmempi tapa. Rena on kääntynyt niin sujuvasti, etten oikein osannut ajatella, etteikö se olisi tullut oikeasta rakosesta millä ohjauksella vaan - mitä sitten vaikkei olla paljon persjättöjä harjoiteltukaan .

Lähdössä Rena olisi taas varastanut, mutta palautin sen jälleen. (Tämä on tehnyt tuloaan jo pitkään...).  Lähtö meni, kuten suunniteltu oli, mutta neljännen (vai viidennen?) esteen jälkeinen käännös menikin sitten pitkäksi ja Rena loikkasi yhden ylimääräisen esteen yli. Kun kerran peli oli siltäkin radalta menetetty jatkoin luovaa ohjaussuunnitelman tulkintaa ja korvasin kaikki seuraavatkin valssit persjätöillä ja kaikkialla muualla se toimi. Kepit olivat suurinpiirtein samoissa asemissa kuin ekalla radalla ja tällä kertaa osattiin molemmat tehdä ne oikein . Toiseksi viimeinen rima putosi ilmeisesti siksi, kun takaaleikkauksen jälkeen kiilasin voimakkaasti seuraavan hypyn eteen Renan hyppylinjalle. Ihan ok rata siis Renan puolesta taas.

Onneksi paikalla oli myös oikeasti varmoja koiria ja ohjaajia ja palkinnot saatiin jaetuksi. Voiton  veivät Kim ja Nipsu, kakkosina Tiia ja Alma ja kolmantena Hippa Erikan ohjaamana. Kolmospalkinnon hävisi niukasti Riski, niin ikään Erikan ohjaamana. Onnea kaikille!

Päivä oli mukava, ilma suosiollinen ja kakku hyvää, vaikka itse sanonkin. Erika nimittäin 'tilasi' kakkutarjoilun Renan viimeisen CACIBin kunniaksi ja minustakin se oli niin hyvä idea, että kokkailin kakun vielä lauantai-iltana Lohjalta kotiin tultuani. Onneksi syöjiä riitti, ettei liikoja jäänyt enää takaisin tuotavaksi. Kiitos kaikille mukavasta päivästä!