Viime viikolla meni alkuviikko sairastellessa, mutta sen lisäksi viikkoon mahtui muutama hyvän mielen treeni.

Kirkkonummen tunarointien jälkeen oli vähän pakko päästä vahvistamaan Renan kontakteja. Tein puomin ensin pari kertaa targetilla ja jätin sitten namin pois. Sain Renan tulemaan "läpi", jolloin palautin sen kontaktille nostamalla takajalat takaisin puomille. Toistin "alas"-käskyä, palkkasin ja kehuin ruhtinaallisesti. Sitten uusi yritys. Rena ei taaskaan jäänyt 2on2off-asentoon, joten nostin jälleen sen takajalat takaisin puomille ja kehuin maasta taivaisiin. Kolmannella yritysellä Rena jo ymmärsi, että sen on tarkoitus pysähtyä ja pysyä paikoillaan silloinkin, kun targetilla ei ole makupalaa, vaikka minä jatkankin matkaa! Se oli kerrassaan ilahtuneen näköinen, kun minä viimeinkin olin suostunut kertomaan, miten homma oikeastaan menee. Häntä heilui ja naama oli virneessä, kun kehuin sitä oikeasta suorituksesta ja latasin taas uutta makupalaa targetille. Oisko ollut reilua kertoa jo vaikka vähän aiemmin, mitä oikeasti siltä halusin .

Kokeilin myös sisäänmenoa kepeille niin, että yritin rakentaa asetelman sellaiseksi kuin se oli ollut sunnuntain radalla. Ei virhettä. Yritin vaikka minkälaisia avo- ja umpikulmia, niin aina sisään oikein. Meidän keppiongelmamme on minun keppeiongelmani, Renalla ei ole minkään valtakunnan ongelmaa, jos vaan ohjaan sen edes jotakuinkin siedettävästi keppien suuntaan.

Oli aivan ihanaa nähdä lampun syttyvän Renan päässä kontaktilla. Se oli niin selkeä oivallus siltä, että vieläkin naurattaa. Kyllähän Rena tekee mitä haluan, kunhan vain oppisin kertomaan sen ymmärrettävästi!

Toinen mieltänostattava treeni oli ATD:n PiirM-tokojoukkueen treeni Maunulassa torstaina. ATD:llä on piirinmestaruuksissa kaksi joukkuetta ja Renakin on ilmoitettu mukaan. Tein ennen varsinaisen treenin alkua Maunulan nurmikentällä noutoharjoitukset: Ensin yksi kokonainen nouto, joka oli täysin kelvollinen suoritus, sitten iskunoutoja ja kapulan kanssa sivulle siirtymisiä. Ehdin siinä tehdä myös seuraamista, kaukoja ja jäävät. Renan vire oli kohdallaan, joten kaikki onnistui. Jäävissä maahanmeno oli aavistuksen vino, mutta seisominen täysin suora!

Siirryimme agilitykentälle tekemään ryhmäpaikallamakuun. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, edelleenkään. Luoksetulon tein Janinan käskytyksessä ja peräti kahteen kertaan koko liikkeenä, niin saatiin Renan ennakointi näkyviin. Se pystyi tekemään koko liikkeen kaksi kertaa peräkkäin, ennakointi näkyi lähinnä "hömppäloikkina". Olin Janinan kanssa samaa mieltä, että kannattaa keskittyä treenamaan pelkkää suoraa luoksetuloa.  Hypyssä jouduin ensimmäisellä yrittämällä antamaan kaksi istu-käskyä, mutta kun oli kertaalleen liike muisteltu, niin sitten ei enä ongelmia ollut. Eli teimme kaikkia AVO-liikkeitä hyvällä menestyksellä ja kaikkein ihaninta oli Renan asennen, eli into ja ilo tehdä - kun sillä on vire kohadallaan, se osaa kaiken! (Ei ettei niitä olisi harjoiteltukin ).

 Lauantaina tokoiltiin Jonnan kanssa meidän pellolla - tai siis "meidän" "pellolla". Kyseessä kolme kertaa kesän aikana niitetty heinikko, joka oli alustana parempi kuin sänkipelto, mutta karkeampi kuin varsinainen nurmikko. Renalle vaikutti maahanmeno olevan vähän vaikeaa, mutta kyllä se sinne alkoi tippumaan.

Ensimmäiseksi teimme taas sen kokonaisen noudon, joka onnistui jälleen (vauhtia saisi olla vielä enemmän ja ote voisi olla napakampi, mutta niitä ei tässä enää lasketa ). "Työvoitto", totesi Jonna - ja oli harvinaisen oikeassa.

Seuraamisharjoittelussa keksin, että juostakin pitää ja huomasin sen yllätävän vaikeaksi vasemman käden uuden sijainnin takana. Juostessahan käsi on luonnollisesti edessä, joten se pitää siirtää takaa eteen juoksuun lähdettäessä ja edestä taas taakse normaaliin käyntiin palattaessa. Renalle ei suinkaan ollut paikka itsestäänselvä juostessa, joten tätä pitää työstää ennen koetta.

Kaukokäskyt melkein kymmenestä metristä olia aivan buenot. Jäävistä seisominen meni hienosti, maahanmenossa pyysin Jonnaa merkkaamaan oikean suorituksen ja heti annoin käskyn ihan oudoin äänenpainoin ja Rena jäi seisomaan. On se jännä, miten ei tarvitse tulla paljonkaan "ulkoista painetta" kun jo alkaa itse sekoilemaan. Onnistui se maahanmenokin lopulta, mutta taas nähtiin, miten tärkeää on, että käskyt kuulostavat aina samalta. Torstainakin kiekaisin Renalle "odota" vähän omituisesti, kun jätin sen luoksetulossa istumaan ja Rena tulkitsi sen seuraa-käskyksi. Eli k-e-s-k-i-t-t-y-m-i-s-t-ä vaatii ohjaajalta tämäkin laji. Suoria luoksetuloja tehtiin myös ja siinähän sitä olikin miettimistä, että miten palkata, että palkka tulisi nimenomaan vauhdista. Mikä ettei tässäkin kannattaisi palata ihan perusharjoituksiin eikä yrittää hienostella...

Koska treenattavia koiria oli kolme (ja puoli), tehtiin tietysti useammassa lyhyemmässä pätkässä, joten ei tuota kaikkea putkeen vedetty. Ja ruutuakin treenattiin lopuksi - meinasi ihan unohtua! Koulutusvaiheeseen nähden sekin meni hienosti .