Typsy innostui temputtelusta ja naksuttelusta ja kehään mentiin iloisin mielin. Raska esiintyi ja liikkui hyvin, mutta minuun iskivät pahat aavistukset, kun tuomari jo ennen pöydän takaa nousemistaan  alkoi kaivelemaan esiin rotumääritelmää ja mittakeppiä. Tuomari asetti mitan mielestään 56 senttiin ja heilutteli sitä Raskan selän päällä ja oli sitä mieltä, että ”tämähän on tuskin 50 senttiä!” Tässä kohtaa hieman protestoin, sillä pieni se voi olla, mutta kääpiömitan se ohitti sentään jo puolivuotiaana!  (Tuomarikoulutukseen kannattaisi ehkä lisätä mittatikun oikea käyttö – tai jos se koulutuksessa jo on, lisätä harjoitustöitä – sillä tämä ei ole eka kerta, kun mittaus menee ”vähän” pieleen: pari vuotta sitten leirinäyttelyssä tuomari sai Rantista lähes oikean kokoisen…)

 

Koiran kopeloituaaan tuomari sipaisi vielä kätensä Raskan häntää pitkin ja oli jo astumassa poispäin, kun kääntyi tuijottamaan minua ja tarttui uudelleen hännänpäähän: ”Tämäkin vielä!” Mitäpä siinä esittäjä muuta tekee kuin hymyilee kohteliaasti, kun tuomari hiplailee knikkiä koiran hännän päässä ja päivittelee, että ”kun se on niin näpsäkän näköinen muuten.”

 

Koukku hännän päässä tuotti meille harmaan nauhan eli laatumaininnan HYL, mutta e.m. virheitä lukuun ottamatta arvostelu oli oikein hyvä. Harmaa nauha ekasta näyttelystä ei ole erityisen kannustava, mutta en ollut ihan niin järkyttynyt kuin kasvattaja-parka , koska arvosteluja puhtaaksi kirjoittaneena tiesin, että Raskalla ei ollut kuitenkaan kunnia olla ensimmäinen, joka sai hännän pään takia HYLyn, vaan sen ”onnen” sai osakseen eräs airis jo viime kesänä.

 

Elämä on.

 

 

 

 

"Ikään sopiva eturinta" (kuvat by Katsu)

 

 

 

Mutta ei kun uutta matoa koukkuun. Seuraava näyttely oli 23.7. Tuomarinkartanossa ja sinne vein myös Kaapon (G. Sultan Of Swing). Kaapon perheelle tuli viime hetkellä pakottava este, mutta sain kuitenkin koiran mukaani. Hellettä oli jälleen kolmisenkymmentä astetta ja ilma vielä tukalamman tuntuinen kuin Tuusulassa. Kamojen ja koirien raijaamisen jälkeen ei paljon tehnyt mieli hillua vaan tyydyin istuskeleman päivänvarjon alla toinen koira jaloissani ja toinen häkissä, koiria välillä vaihdellen.

 

Olin ajoissa paikalla ja kehä jonkun verran myöhässä, joten sitä tuskaista odotusta kesti. Irmeli ilmaantui onnekseni seuranpitäjäksi ja avusti ystävällisesti pitelemällä toista koiraa, kun oli toisen kanssa kehässä. Odotus oli juuri niin pitkä, että molemmilta koirilta tuntui loppuvan viimeinenkin puhti siinä vaiheessa, kun sipaisin viimeiset kammanvedot ennen kehää…

 

Ryytymisestä huolimatta Kaapo esiintyi erittäin asiallisesti, vaikka sen kanssa ei ole esiintymistä harjoiteltu. Jenkkituomari Peggy Beisel-McIlwaine tuntui tykkäävän ja palkitsi Kaapon ERIllä ja SA:lla. PU-luokassa Kaapo sijoittui toiseksi Williamin voittaessa, joten SERTi oli tosiasia! Vasta kun kehätoimitsija tarjosi myös oranssia ruusuketta, muistin, että kyseessähän oli KV-näyttely.

 

Pikainen koiran vaihto kehän reunalla ja Raska kehään. Typsykkä venkoili vähän, kun asetin sitä seisomaan tuomaripöydän eteen, mutta ystävällinen tuomari asetteli Raskan kuosiin sitä läpikäydessää, minkä jälkeen tytsy törötti oikein mallikkaasti siinä asennossa. Oma pää oli helteestä sen verran pehmennyt, että huomasin edestakas-liikkeitä näytettäessä vasta palatessa, että Raska peitsaa. Taas tuomari ystävällisesti pyysi tekemään uudestaan, koska koira peitsaa. Kun tuomari lähetti kiertämään kehää, hän totesi ”Slower please – I’m old school”. Hitaammin ravaaminenkin onnistui, kun muistin antaa ”ravi”-käskyn.

 

Todella miellyttävä tuomari! – Eikä vain sen takia, että antoi Raskallekin SA:n ja sijoitti sen kolmanneksi, mikä merkitsi SERTiä myös Raskalle. Jotkut näyttelypäivät vaan ovat mukavampia kuin toiset – helteestä huolimatta . Molemmat koirat saivat hyvät arvostelut (jotka päivitän kotisivuille – joskus) ja Raskan koosta tuomari totesi vain, että kokoskaalan alarajalla, ja olin kuulevani myös lauseen ”which I prefer”, mutta sitä ei kehätoimitsija ollut kirjoittanut.

 

Näännyttävän päivän jälkeen koirista ei saatu kovin ryhdikkäitä kuvia ilman avustajaa. Toivottavasti tulee vielä uusia tilaisuuksia ottaa Kaaposta edustuskuvia, kun se kuitenkin on melkoisen edustava