Agilityn opiskelu jatkui sunnuntaina Janita Leinosen radanlukutaidon luennolla. Espoossa. Olipahan taas hyvä ja hyödyllinen tilaisuus . Selvisi vastauksia muutamaankin kesän kisoissa heränneeseen "Miks ihmeessä se noin teki?" -kysymykseen.

Luennolla käytiin läpi rataan tutustumista, radan suunnittelua, sitä, miten mikäkin ohjausapu vaikuttaa koiraan ja myös joidenkin ohjaustekniikoiden käyttömahdollisuuksia. Itseeni kolahti erityisesti liikkeen, katseen ja rintakehän (suunnan) merkitys koiran ohjauksessa sillä ne ovat merkittävyydessään juuri tässä järjestyksessä - käskytys on viimeisenä sijalla 6. Katseesta puhuttaessa muistui erityisesti mieleen Ojangon kisat: käänsin kahdella radalla katseen pois päin koirasta seuraavaan esteeseen ja koira tulkitsi sen persjätöksi - juuri niin kuin Janita sanoi koirien tekevän. Liikkeellä ja rintakehällä olen puolestaan ohjannut Renaa ohi keppien aloituksen jo n kertaa - rintakehän "lasersäteellä" pitää osoittaa ykköskeppiä kohti.

Radan suunnittelussa tärkeintä on saada koira suorittamaan este niin, että esteeltä laskeutuessaan sillä on kuono valmiiksi seuraavaa suoritettavaa estettä kohden eli rataa pitää miettiä aina 2-3 esteen päähän. Paljon käsitellyistä asioista olen jollain tasolla tiennytkin tai kokemuksesta osannut epäillä , mutta kummasti selkeyttää ajatuksia, kun joku sanoo, että näin asiat todella ovat. Paljon tuli ajattelemisen aihetta - ja intoa treenaamiseen: sitähän voisi vaikka kehittyä ohjaajana!  "Onneksi" syksyn pimeät ja kylmät ja epäinhimilliset treenausajat vähän viilentävät innostusta, ettei ihan liioitteluksi mene .

Paljon, paljon tuli asiaa, eikä kaikki varmaan uppoa pitkäkestoiseen muistiin kertakuulemalla, mutta ehkä joskus toisella tai kolmannella tai...