Rena leikattiin tiistaina, heti aamulla. Kävin noutamassa vielä hieman toisaikaisen koirulin kotiin puolen päivän jälkeen. Leikkaus oli mennyt ilman ongelmia. Kohdun seinämässä oli ollut myooman tyyppisiä muhkuroita ja munasarjoissa kystan alkuja. Molemmista lähti näytepalat patologin tutkittavaksi.

Potilas kotona pelastusrenkaineen

Kotona majoituin Renan seuraksi makkariin. Iltapäivän Rena vähän itkeskeli, eikä halunnut käydä makuulle. Hiljaa Rena pysyi, jos vain jaksoin silitellä sitä. Joskus ehkä neljän, viiden maissa Rena rentoutui makaamaan kyljelleen ja onnistui ehkä nukahtamaankin, vaikka aina välillä vikisikin hiljaa. Loppuillan se olikin sitten jo selvästi pirteämpi. Ruoka ei kuitenkaan kelvannut koko päivänä, eikä juotavakaan.

Keskiviikkoaamuna kiersimme puoli korttelia ja Rena teki pissojen lisäksi myös kakat, mikä on aina helpotus leikkauksen jälkeen. Ruoka maistui vielä vähän huonosti, mutta kun annoin ensimmäiset palat kädestä, niin kuppikin tyhjeni, ainakin melkein. Illalla ruoka maistui jo hyvin ja torstaina osasin jo ounastella, että seuraava ongelma on siinä, miten saadaan pidettyä tassut maassa.

Perjantaina Jonna tuli avustamaan liimasiteen poistossa - tai siis poistamaan sen. Toisesta tissirivistä paljastui melkoinen hematooma. Kyllä se oli siellä ollut jo leikkauksen jälkeen, mutta teipattuna ei näkynyt ihan niin selvästi. Leikkauksen jälkeinen kylmähoitokaan ei sitä ollut pienentänyt. Vatsapuoli oli sinisen kirjava ja näytti melkein siltä, että kolme nisää oli maitoa täynnä. Mutta ei siis maitoa vaan verta. Väristä kuitenkin näki, ettei mustelma ole enää uusi ja sekä turvotus että väri ovat nyt jo selvästi vähentyneet. Otin Renan mahasta kuvia, mutta oli sen veran hurja näky, että en viitsi julkaista.

Merellinen teema jatkuu: Rena uikkareissa

Lauantaista lähtien on ollut selvää, että seuraavan viikon ainoa ongelma on, miten pitää koirat rauhallisina. Onneksi pystyimme myös aloittamaan taas normaalit hihnalenkit. Koirilta jos kysytään, niin suurin koettelemus on se, että sohville ei pääse. Siltä osin Rantin elämä helpottuu huomenna, kun palaan töihin ja se pääsee päivällä hyödyntämään "omia" sohviaan.

Cruftsin suorat lähetykset ovat auttaneet: koirat pysyivät rauhallisina, kun minä en tehnyt neljään päivään paljon muuta kuin kyttäsin suoria lähetyksiä netistä.  Agilityä, koiratanssia, flyballia, ryhmäkilpailuja - ohjelmaa riitti aamukymmenestä iltaan yhdeksään, sunnuntain BIS-kilpailu loppui vasta kymmneltä. Mutta nyt se on sitten loppu, Luojan kiitos!

Viikonloppuna sain myös tukuittain ihania kuvia sähköpostilla. Kaapo oli viikonloppuna Mei lìn kaverina ja Erja kuvasi sisarusten temmellystä. Hienoja kuvia tuli myös Salsan talvipuuhista. Harmi, etten voi niitä kaikkia tänne laittaa, mutta tässä muutama.

Kaapo ja Mei lì

Ihana hankikanto!

JIIHAA!

Salsa

Mitähän tässä tapahtuu?  Olettaisin kuitenkin, että alimmaisena Maija, päällä Salsa

Lisäys: unohtui aivan, että Silistäkin tuli kuvia jokin aika sitten. Sili on saanut uuden kevätkampauksen. Kiitos kaikille! On aina tosi mukava saada viestejä ja kuvia pennuista.

"Alkuharvennus" ulkosalla

Silin kevätfrisyyri