Jospa taas yrittäisi vanhojen juttujen päivittämistä uusien alta, ennen kuin kokonaan unohtuvat.
 
Aloitin lauantaipäivän Plantagen-Bauhaus –kierroksella matkalla Tuomarinkartanoon. Uusi naapuri rakensi minulle ystävällisesti pihan puolelle portin , kun maalarien piti päästä seiniä maalaamaan ja olinhan tuota porttia muutenkin jo miettinyt kaikki neljä vuotta. Touhun tuoksinassa pihaa tuli myllerrettyä sen verran, että puutarhaliikkeisiin tuli asiaa. Tuomarinkartanossa oli puolestaan Terrierierkkari ja periaatteessa ehdin hyvin katsella airisten arvostelun, koska eka startti Hakunilan kisoissa Ojangossa oli vasta kolmelta. Käytännössä tuli vähän kiire, kun tuomari oli hidas.
 
Ehdimme Renan kanssa Ojankoon kuitenkin hyvissä ajoin. Jos kilpailut olisivat olleet etuajassa, olisi aikataulu ollut vähän liian tiukka, mutta onneksi olivat aikataulussa melkein minuutilleen. Kävimme lämmittelylenkillä, jonka jälkeen ehdin katsella medien suorituksia ja sisäistää rataprofiilia ennen omaa rataantutustumista.
 
Olin noin kuudes lähtijä, joten rataantutustumisen jälkeen ei ollut liikoja aikoja odotella ennen omaa vuoroaan. Ikävä yllätys oli, että Rena heittäytyi taas vaisuksi, kun vein sen lämppäesteille ennen radalle menoa. Hiki päässä sitten innostin sitä viimeiset hetket ennen rataa  ja sainkin siihen onneksi edes vähän virettä.
 
Ratapiirros löytyy täältä: http://www.hskh.net/Agility/Kisat200908/2A.gif . Piirustus ei aivan vastaa todellisuutta, mutta sinne päin. Kolmosputken suut esimerkiksi olivat enempi ”pohjoiseen” ja viimeinen hyppy lähti kepeiltä ulos tultaessa vasemmalle, ”ulos paperilta.”
Rena lähti liikkeelle aavistuksen tahmeasti, mutta liikkui alun jälkeen ihan kohtuullisesti. Puomin päässä minulla ei jälleen kerran ollut malttia pysäyttää sitä, onnistuin sen sijaan kehumaan loikasta - ei kuitenkaan kontaktivirhettä. Rata jatkui suunnitellusti keinulle, jossa koira oli oikealla kädelläni, eli suoraan putken oikeaan päähän ohjattavissa – luulin. Hukkasin kuitenkin koiran keinun ja putken välillä: se pyyhälsi selkäni takaa putken väärään päähän . Sen jälkeen suoritettiin vielä kepit (oikein!) ja hyppy virheettömästi.
 
Vähänkös ihmettelin, mitä oikein tapahtui. Voin sanoa: ei aavistustakaan! Olisin tietysti voinut pitää Renan tiukemmin ”kädessä” tai ainakin silmissä(!), mutta kun ei ole aiemmin tarvinnut! Nyt olisi kyllä tarvinnut videokameran tai tarkkasilmäisen kaverin radan reunalle, olisin mahdollisesti voinut oppia jotain. Nyt jäin vain ymmälleni.
 
Päivä oli pilvinen, mutta hiostava. Onneksi ilma viileni ennen toista starttia. Toivoin jo, että Renan alun ”outous” olisi johtunut säästä, mutta toista kertaa lämppäreille tullessamme se oli vielä tahmeampi. Kaikeksi harmiksi eräs sheltinrääpäle syöksyi esteillä räkyttäen Renaa kohti, jolloin Rena vielä veti ”nää-on-ilkeitä-mulle” –ilmeensä päälle ja heittäytyi vielä haluttomammaksi. Käskin sen syödä mokomat kirput aamupalaksi! Taas sain tehdä töitä hullun lailla paria koiraa ennen starttia, jotta sain koiraan jotain eloa. Voi …kele!
 
 
En saanut lähdössä kunnon kontaktia Renaan ja ajattelin jo, että toivoton tapaus. Ensimmäiset kolme estettä olivatkin tosi tahmeat, mutta puomin kontaktilta tulikin sitten se Ensimmäinen Kontaktivirhe  ja kuutosaidalla jouduin leikkaamaan takaa kun en ehtinytkään suunnittelemaani valssiin. Putkelle asti meni hyvin. Sen jälkeen kiirehdin aidan 11 taakse – mutta Renapa paineli putkesta suoraan aalle! Sain sen melkein vedettyä sieltä pois, mutta ilmeisesti tassu kävi esteellä, joten hylky tuli taas. Yhdelletoista tuli myös kielto A-koukkauksen takia ja pujottelusta Rena lähti kesken pois, mutta se lienee johtunut siitä, että ohjauksesta ei enää siinä vaiheessa voinut puhua.
 
Siispä päivän saldona kaksi hyllyä niin, että koira sinkoaa selkäni takaa väärälle esteelle. Pitäisköhän sitä ruveta pikkuhiljaa ohjaamaan?